Ihonhoidosta ja vähän muustakin

Kello on 15.32, istun sängyllä ja juon mustaa kahvia (en minä yleensä mustana, mutta maito on loppu). Kello on pärähtänyt tänä aamuna soimaan jo kuudelta, olin töissä jo klo 7.15. Pyöräilin töihin (matkakortista on arvo loppu, enkä kyllä edes ajatellut ladata, jotta saan itseni pyörän selkään joka päivä, enkä ole silloin myöskään riippuvainen bussiaikatauluista) ja joo, pyöräilin kotiin toki myös takaisin. Tein äsken salaatin pahimpaan nälkään (niistä aineksista mitä löytyi, meillä näyttäisi olevan vähän kaikki loppu…) ja kuudelta me mennään Annin kanssa Kaivariin puistojumppaan. Sää on jälleen mitä mainioin. Eilen tuli oltua niin paljon ulkona, että väri tarttui aika hyvin. Tänä kesänä kuitenkin ehti (Kroatiassa ja sen jälkeisellä, ainoalla lämpimällä ja aurinkoisella viikolla) jonkin verran ruskettumaan. Minulla on mielessä monta asiaa / juttua / aihetta, josta haluan teille lähiaikoina kirjoittaa. Haluaisin myös kuulla, mitä te haluaisitte minun kirjoittavan. Onko jotain ehdottomia juttuja, mitkä kiinnostaisivat? Voin esimerkiksi jakaa hyväksi havaittuja reseptejäni ja vaikkapa käyttämiäni kosmetiikkatuotteita.. Ihan mitä tahansa! Pakko muuten hehkuttaa eilistä kasvohoitoa tähän kohtaan. Kävin kollegallani kasvohoidossa, ja sen jälkeen iholla oli uskomaton hehku. Kyllä itsensä hoitaminen on tärkeää, sisäisesti ja ulkoisesti. Se, että pääsee pötköttelemään lämmitettyyn petiin, joku hoitaa, on sinua varten siinä puolitoistatuntia – siinä väkisinkin nousee melkoinen glow kasvoille. Ja onhan mulla sisäisesti myös valtaisan hyvä olo – ja mielestäni se näkyy! Iho on sellainen, että siinä näkyy heti väsymyksen merkit, tai epäterveellinen ruokavalio. Ainakin itselläni tuppaa heti naamassa näkymään kaikki. Vaikka olen sinänsä niitä onnekkaita, jolla ei onneksi ole ollut suurempia iho-ongelmia koskaan. Onko se sitten geeneistä vai hyvistä hoitorutiineista? Varmaankin molemmista. Otsaani olen kyllä saanut ryppyjä, koska ilmehdin niin paljon. Huomaan myös kurtistavani otsan joka aamu oikein rullalle, kun levitän ripsiväriä. Otinkin viime syksynä käyttöön kasvoöljyn, jolla olen saanut ihoni taas siloisaksi. Öljyt kun ovat hyvin antioksidanttipitoisia ja monella tavalla iholle hyväksi. Toki täytyy valita hyvä öljy, jotta ei mene ja tuki ihoaan! Haluatteko te kuulla, mitkä kasvoöljyt menee ihan mun top kolmoseen ja miksi? Ensi kertaan! Palaan aiheeseen silloin!

Hyvien ja kauniiden ajatusten siivittämänä kannustan teitäkin varaamaan hoitohetken itsellenne Jolie spahan.

glow.jpg

Kuva on otettu eilen heti hoidon jälkeen, eikä sitä ole muokattu mitenkään. Aikamoisen elon kasvoille Karoliina sai <3

 

Kauneus Iho Testit Höpsöä

Elämä on juhla

Viime viikot ovat olleet lähinnä pelkkää myötätuulta; erityisen hyviä, iloisia, energisiä ja onnekkaita päiviä. Usein varon kertomasta ääneen sen, että kaikki rullaa, koska olen jokseenkin taikauskoinen (tai sitten minuunkin on juurtunut pessimistiä suomalaista asennetta ”kaikki kuitenkin pian menee päin mäntyä”). Mutta nyt mennään tällä, ja näin on hyvä.

On aivan mahtavaa, että kesäiset, lämpimät, aurinkoiset säät viimein saapuivat. On niitä odotettukin. Kyllä tuo aurinko vaan tekee ihmiselle ihmeitä. Olen urheillut paljon; pyöräillyt ympäri Helsinkiä, lenkkeillyt, nauttinut kaikin tavoin ulkona oleilusta. Se energisyys, mitä valo, ulkoilu ja liikunta tekee, se lisää entisestään hyvää fiilistä. Olo on ollut höyhenen kevyt ja huoleton. Tämän vuoksi olen nukkunut tosi hyvin, mikä taas omalta osaltaan lisää sitä hyvää fiilistä. Unettomuus tekee minusta lamaantuneen ja kireän. Olen parhaimmillani, kun olen saanut nukutuksi pitkät, sikeät, kunnon yöunet. Olen sellainen, että tykkään touhuta ja puuhata paljon, ja jos olen väsynyt, tuntuu, ettei minusta ole tekemään yhtään mitään. Tänään olen ylityövapaalla. Nukuin yhdeksän tuntiset yöunet, kävin kollegallani kirkastavassa kasvohoidossa heti aamusta, pyöräilin vajaan 18 kilometriä, kävin Sinisen Huvilan Kahvilassa lattella ja nyt nautiskelen suihkun raikkaana eilen tekemääni kanttarellirisottoa kotona. Vajaan tunnin päästä treffaan ystäväni Mayan Café Carusellissa. I h a n a a.

Ja ehei, ei minun elämäni aina ole ruusuilla tanssimista, ihanaa ja kivaa, mutta eihän meillä kellään! Olen oppinut elämästä sen, että mitä suurempia (tai vaikka niitä pienempiä) vastoinkäymisiä eteen tulee, ne on tarkoitettu tulevan ja ne on tarkoitettu haasteiksi. Ne kasvattaa ihmistä oikeaan suuntaan. Sitä pystyy suhtetuttamaan asioita paljon paremmin. Eikä tartu elämän jokaiseen pieneen epäkohtaan. Kaikille asioille me emme voi mitään, mutta sille me tässä elämässä voimme paljonkin, että miten me suhtaudumme eteemme tuleviin asioihin. Olipa ne sitten hyviä tai huonoja. Itse koetan suhtautua elämään myötätuntoisesti ja nauttia niistä arkisista, pienistäkin asioista. Esimerkiksi näistä, mitä olen tässä vaikkapa tänään puuhastellut. Elämä on kaikesta huolimatta aina hyvää, ja kliseistä mutta totta, elämä on juhla, muistakaa se.

Energistä viikkoa kamut!

tsygä.jpg

Tämä kuva on otettu viime viikkoiselta pyöräilyretkeltä, kun menin ja heitin viimein talviturkin!

 

Suhteet Oma elämä Liikunta Mieli