2015 loppuvuodesta mietin ollessani suihkussa, että haluaisin kirjoittaa kirjan. Mistä? No omasta elämästä. Mutta mitä.. En keksinyt sitä. En tarpeeksi kiinnostavaa sisältöä. Ajatus jäi kytemään. Joitakin viikkoja myöhemmin olen osastohoidossa ja tajuan, että tämä tulee olemaan se tarina, jonka haluan kansien väliin.

Elämä johdattaa, on aika helvetin siistiä päästä yhteen valtakunnan suurimpaan lehteen, joka on kaupoissa tänään; nimittäin Elle. Ja äärimmäisen suuri kunnia oli päästä kirjottamaan juttu myös kokonaan ihan itse! Tänään on juhlapäivä, tää merkitsee mulle ihan hirveästi. Olen selvinnyt ja toivon, että tekstini herättää ajatuksia, toimii kenties vertaistukena tai jopa jonkun ihmisen hengenpelastuksena. Tänään kasvoillani on leveä ylpeyden hymy, kaikki menee just oikeeseen suuntaan. Tänään iloitsen sitä, että olen edelleen hengissä. Kiitos vielä kunniasta Taru Marjamaa ja Anni Nissi! Kiitos, että sain tehdä tämän jutun nimenomaan Elleen.