Eilinen oli aktiivinen päivä. Olin aamulla jo klo 8.30 asahi -tunnilla. Se on ihanan kehollista ja sulavaliikkeistä. En siltikään päässyt oikein ”tähän maailmaan”, vaikka keholliset keinot minulla toimivatkin melko hyvin. Asahin jälkeen menin hammaslääkäriin. Vasen puoli poskesta on omenan kokoinen, ja ajattelin, että vika on varmaan hampaassa. Imusolmuke leuan alta on ollut turvoksissa viikkokausia. Hassua kyllä, hammaslääkäriin jonotellessa hiukan pääsin takaisin maanpinnalle. Kirjoitin ajatuksiani ylös ennen omaa vuoroani, mikä auttoi hiukan. Välillä kun tuntuu siltä, ettei päässäni liiku yhtään mitään, pelkkää hajanaista mössöä ja päällekkäisiä ajatuksia, joista en saa otetta. Muisti ei pelaa ja ajatukset hapuilee. Kirjoittaminen auttaa jäsentelemään ajatuksia. Ja ilmeisesti selkeyttää sen verran hyvin, etten ole niin paljon siellä omassa kuplassani.

Toinen asia, mikä minua auttoi, oli nauraminen. Nauroin spontaanisti jollekin mummolle. Hän oli saapunut ambulanssilla hammaslääkäripäivystykseen, ja sieltä jonnekin lähtiessään, kun ambulanssipojat saapuivat, huusi mummo ”ah silmänruokaa”!!! Ja sitten kun siltä kysyttiin, että miten rouva voi, niin mummo vastasi ”ihan helevetin hyvin!!” Sen ihana, elämänmyönteinen asenne tarttui minuunkin. Vaikka sellainen asenne mulla itsellänikin on. Tai.., oli. Kun olin terve. Siitä on tosi vaikea ottaa kiinni just nyt. Mutta se mummo sai mut aidosti nauramaan. Lähdin hammaslääkäristä turvonneen poskeni kanssa (jolle ei löytynyt oikein selvyyttä!) ostelemaan astioita. Juomalaseja. Ostin myös ihanan värisiä kruunukynttilöitä. Ja mustat farkut. Kävin Healthingissä lounaalla ja kahvilla. Siellä luin Paolo Coehloa. Kävin hakemassa takin Postista. Maksoin laskuja. Myin Iittalan laseja pois. Kävin todella voimauttavassa joogassa. Illalla suunnittelin tulevia viikkoja. Yön nukuin levottomasti. Näen ihan kummallisia unia ja herään usein öisin siihen, kun sanon ääneen että pelottaa.

Tänä aamuna olen tehnyt munakkaan. Keittänyt pari kuppia kahvia. Lukenut, ja seilaillut netissä. Aamu on ollut hidas, laiska ja poikkeuksellisen pitkä. Menen kohta suihkuun ja lähden kirjastoon hakemaan varaamiani kirjoja. Ajatuksenani olisi lueskella tänään. Puoli viideltä tapaan Jennin kahvilassa ja illalla menen kuuntelemaan yhden kiinnostavan luennon Töölön kirjastoon. Ja jos tämä posken turvotus ei ala laskea, ja kipu hellittää, täytyy tätä varmaan käydä näyttämässä huomenna. Kummallinen juttu. Epäilivät kyllä hammaslääkärissä, että narskutan niin paljon hampaita, että siellä on joku paha pinne vain. Mun täytyisi ottaa myös influenssarokotus. Yskin vielä sen verran, että se varmaan menee ensi viikkoon.

Pikkusiskoni muuttaa tänään Helsinkiin. Onnenpäivä. On ihanaa, että pian voidaan tehdä asioita yhdessä. Ei olla sitten lapsuuden, eikä lyhyen Kuopio -kesän jälkeen asuttu samassa kaupungissa koskaan. Anu on ollut aina maailmalla. Saan taatun jooga&meditaatiokaverin. Jes!

Tänään mietin tätä turtaa oloa. Kuinka raskas tämä on. Ettei tunnu miltään. Mutta, on tämä varmaan parempi, kuin invalidisoiva, lamauttava, tuskainen ahdistus. Vaikka tutumpi olotila se minulle olisi kuin tämä täysi tunteettomuus. Mutta otan tämän nyt vaiheena. Ja onhan tämä keholle ja mielelle ideaalimpaa, kuin se, että makaan kippurassa itkien lattialla, kykenemättömänä tekemään mitään. En niihin aikoihin oikein uskaltanut olla yksinkään. Nyt uskallan. Ja haluan! Se on jo jotain.

Nyt päivä käyntiin, onhan kello jo 12!