Tag: masennus

Viime yönä itkin unessa ja toistelin jollekin hyvin kiivaasti kyynelehtien seuraavia sanoja; ..”minä en ole enää se mitä minä olin. Minä en ole enää se sama. Minä tunnen sen. Minä olen muuttunut.” Tuossa on varmasti totuuspohjaa. Myös kuulen ja tunnen pelonsekaisuutta. Tuskallista, pelottavaa irtipäästämistä. Mutta myös jotain vapauttavaa. Me muututaan koko ajan, ihan ilman mielensairauksiakin. […]

Sunnuntai. Nukuin viime yön surkeasti, koska minulla on hillitön yskä. Hyppäsin vähän väliä juomaan vuoronperään vettä ja Resilaria. Ensi viikko on jo neljäs viikko tämän inhottavan riesan kanssa. Perjantaina kävinkin lääkärillä varmuuden vuoksi, eikähän onnekseni tulehdusarvot olleet koholla, joten ei auta kuin toipuilla ilman mitään antibiootteja (hyvä tietysti niin). Mutta olen todella, todella väsynyt… Väsynyt […]

En saa yhteyttä tunteisiini. Ympärilläni oleva maailma menee jotenkin joko liian nopeasti tai aivan liian hitaasti. Ihan kuin oma elämä lipuisi laineita pitkin, muttei itse voi oikein vaikuttaa mihinkään. Tavallaan tuntuu siltä, kuin eläisin jonkun toisen elämää. Herään joka aamu toivoen, että kaikki olisi paremmin. Herään siinä uskossa, että jonakin aamuna voin herätä rinnassa läikehtien […]

”Päät kääntäkää Hauras ja niin alastonKulkija tuoVielä vain tyttönen onKevyet kädetkinHäntä voi satuttaaKun on ihoton Pintaansa vailla se on suojatonKutokaa, kutokaa, kutokaaSilkkistä ihoa valmistakaaKutokaa, kutokaa, kutokaa Mustelman saaKatseesta, huudosta viisTurtunut joKipujaan on kantamaanSuuressa vaarassaHänen sielunsa onKun on ihoton Pintaansa vailla se on suojatonKutokaa, kutokaa, kutokaaSilkkistä ihoa valmistakaaKutokaa, kutokaa, kutokaa Tarkkaan arvioikaa paksuudet lankojenEttei kadottaisiHerkkyyttään tyttönenSuojaa […]

Tänne kuuluu (yllättäen) aikalailla vaan tyhjyyttä. Silkkaa tyhjyyttä. Yritin aamulla syödä. Keittää kahvia. Oksetti. En tuntenut mitään. En mitään positiivisia tunteita. Ennen aamukahvi oli yksi päivän parhaimmista asioista. Söin, mutten muista siitä mitään. En edes muista tehneeni koko aamupalaa. En tunne positiivisten tunteiden lisäksi itseäni. Kaikki on vaan outoa, koko elossa oleminen. Pelkään koko ajan, […]

”Toivon sinulle, minulle ja ihan jokaiselle viisautta kuunnella oman sydämen ääntä ja elämän johdatusta. Rohkeutta päästää irti silloin, kun tiedämme, että se on totuus, jota on seurattava. Luottamusta siihen, että vaikka välillä elämä ottaa sinulta kaiken, se tekee sen vain antaakseen sinulle kaiken.”  

Olen ollut eilen ja tänään enemmän hukassa kai kuin aikoihin. Heti keskiviikkona, eli eilen aamusta kun lähdin liikenteeseen, huomasin, että olen jossain aivan toisessa todellisuudessa, kuin vastaani kävelevät ihmiset. Ratikassa en voinut katsella maisemia, en keskittyä ympärilläni kuljeksiviin ihmisiin, en mihinkään. Katsoin vain yhteen kohtaan, enkä oikeastaan siihenkään, vaan läpi sen. Se tuntuu, kuin mieli […]

”Minun on ollut opeteltava olemaan yksin, jotta voin nähdä mitä olen, kun en yritä olla ketään muuta varten. On ollut opeteltava lepäämään ja luottamaan elämään. On ollut opeteltava sitä, että en voi, eikä minun tarvitse tietää elämää pidemmälle. On ollut opeteltava kärsivällisyyttä. On ollut opeteltava rehellistä itseilmaisua, silläkin uhalla, että toinen ei sitä hyväksy. On […]

Tahtoisin pystyä tuntemaan. Tahtoisin pystyä iloitsemaan. Kaipaan sitä läikehtivää onnentunnetta rinnassa ja vatsassa. Kaipaan kiitollista oloa arkisista asioista. Haluaisin osata olla läsnä. Olla täällä. En jossain muualla. Päivät on pitkiä, sävyiltään harmaita tai jopa mustia, yleensä melko värittömiä ja täynnä tyhjyyttä. Muistelen haikeana mennyttä aikaa, sitä millaisena itseni muistan ja miltä elämä tuntui. Yritän ajatella […]