Varjoista valoon

34066815_10156320780836678_7797142895412117504_n.jpg

 

Viime viikolla juteltiin terapeuttini kanssa siitä, että olenko vielä jatkanut kirjoittamista. Kerroin, että olen kyllä, mutta se on jäänyt vähemmälle. Kerroin, että kirjoitin (positiiviset) kuulumiseni Kreikan reissun jälkeen. Sen jälkeen minulla on kyllä ollut kova into kirjoittaa, mutta olen useaan otteeseen avannut läppärin ja tuijottanut pitkät tovit näyttöä, enkä ole saanut sanaakaan blogialustalle. Kansi on sulkeutunut ja tekstit ovat jääneet mieleeni hautumaan.

Tästä pääsimme siihen, miten kirjoittaminen on minulle terapeuttinen työkalu. Se on väylä käsitellä vaikeita tunteita. Kirjoitan myös paljon terapiassa tekemistäni oivalluksista. Yleensä, kun tuotan tekstiä, on kone saatava käsiini sillä sekunnilla. Se kaikki tulee ulos kuin pulputen, eikä minun tarvitse sen kummemmin miettiä, mitä kirjoitan. Otsikot syntyy kuin itsestään ja sisältö myös. Silloin, kun minulla menee paremmin, minun on selvästi vaikeampi tuottaa tekstiä. Tämän tajusin, kun keskustelimme aiheesta.

Terapeuttini oli kuitenkin sitä mieltä, että sekin olisi tärkeää, siis kirjoittaa hyvistä asioista. Listata niitä juttuja, mitkä tuo juuri nyt iloa. Miltä elämä maistuu juuri tässä hetkessä toipumista. Millä tavalla tämä eroaa vaikkapa vuoden takaisesta? Tai miten suuri muutos on menty taas puolessa vuodessa eteenpäin. Jotain, mutta siis positiivista. En tiedä, miten se onkin ollut niin paljon vaikeampaa.

Tai, korjaan sen verran; niiden iloisten ja mukavien asioiden löytäminen ole vaikeaa, vaan sen kiinnostavan sisällön pitäminen kepeämmästä tekstistä huolimatta. Pelkään kai, etten osaa sitä?

Viikonloppuna voinnissa tuli notkahdus alaspäin ja erään episodin seurauksena traumahaavani revittiin jälleen auki. Tällä viikolla minulla on yhden käynnin sijaan kaksi terapiakertaa, joista toinen oli tänään. No, sieltä sain paljon ymmärrystä, työkaluja, tukea ja neuvoja. Käynti oli todella hyödyllinen ja näiden asioiden työstäminen jatkuu tietenkin omassa arjessa. Sitä, mitä tämän notkahduksen takana on, en halua lähteä täällä sen enempää ruotimaan.

Tietenkin jos ruotisin, saisin taas mielenkiintoista luettavaa aikaan ja varmasti vertaisia sieltä toiselta puolelta jne. Mutta asia kuitenkin on niin monimutkainen ja henkilökohtainen, että jätän tämän tähän. Sen sijaan, yritän nyt opetella sitä, miten positiivisista asioista kirjoittaminen on myös tärkeää. Siihen siis keskitytään jatkossa (ainakin teen sen parhaani mukaan!) 

Tuo ylläoleva kuva on muuten otettu tänään.

Kommentit (2)
  1. Sä olet Miia upea. Niinkuin Minna ylhäällä toteaa, ei sinun tarvitsekaan (eikä kukaan odotakaan), että avaat kaiken meille täysin tuikituntemattomille lukijoille. Se riittää, mitä ikinä päätätkään kirjoittaa. Ja se, mitä kirjoitat, on jo niin arvokasta ja rohkeaa, että älä turhaan murehdi tuollaisia.

  2. Minna täällä
    30.5.2018, 21:12

    Ei minusta sinun tarvitsekaan täällä kertoa kaikkein henkilökohtaisempia asioita jos yhtään arveluttaa. Sinä olet avoimesti omia kuvia julkaissut ja me täällä ruudun toisella puolella olemme ihan tuntemattomia. Jotkut asiat kannattaa pitää itsellään <3

    Iloa ja aurinkoa elämääsi!

Kommentointi suljettu.