Sain valita puolison minulle ostaman joululahjan. Hän sanoo olevansa huono valitsemaan lahjoja, ja halusi muistaa minua jollain, joka on varmasti mieluinen. Valitsin tämän upean Papu Giant Split Dress -mekon Silence-kuosissa. Ja voin kertoa, että tämä on ollut päälläni lähes tauotta jouluaatosta alkaen. Sain instan puolella paljon viestejä ja kysymyksiä mekosta, joten ajattelin esitellä sen täällä bloginkin puolella. Nyt tulee pitkästä aikaa ihan perinteinen asupostaus. Papua päällä, kevättä rinnassa.

Papu Giant Split Dress Silence

En ymmärrä, miten en ole aikaisemmin tajunnut Papun Giant Split-mekon nerokkuutta. En taida olla koskaan edes sovittanut yhtäkään. Heräsin tämän mekkomallin ihanuuteen vasta, kun näin sen tässä kauniissa Silence-kuosissa. Koen, että värikäs maalauksellinen kuosi sopii minulle kuin nenä päähän. Rakastan sen taiteellista ja boheemia fiilistä.

Mekko on kaikin puolin täydellinen. Malli on oversize, eli superrento, mutta kuitenkin kivan naisellinen. Materiaali on talveen sopivaa lämmintä ja paksua collegea. Mitta on kiva, ja mekko yltää minulle polveen saakka. Paksujen sukkahousujen kanssa tällä pärjää melkein koko talven. Ja sanoinko jo, että olen lähes asunut tässä mekossa joulusta lähtien?

Itse asiassa viime aikoina on pitänyt vähän himmailla, sillä olen alkanut pelkäämään, että jatkuva käyttäminen ja peseminen saa mekon kulahtamaan. Ehkä ihan joka viikko en raski enää laittaa päälle. Ainakaan, jos hengailen kotona etätöissä. Mainiota, että löytyi mieleinen mekkomalli. Tämä Silence-kuosillinen taitaa olla loppuunmyyty, mutta täytynee jossain vaiheessa hankkia sama mekko eri kuosissa.

Valo lisääntyy ja toivo palaa

Viime vuosi oli ehkä raskain elämäni aikana. Tai jos ei ihan raskain, niin ainakin toiseksi raskain. Lisääntyvän valon (ja ehkä rautakuurinkin?) myötä on alkanut tuntumaan, että ehkä asiat järjestyvät. Yöt ja aamut ovat edelleen raskaita ja ahdistaviakin, mutta jossain edessä pilkahtelee pieni toivo, että ehkä asiat alkavat järjestymään. Huomaan keveyttä omassa olossa. Löydän energiaa hoitaa arkiasioita ja omaa hyvinvointia.

Viikonloppuna tein ensimmäistä kertaa piimäpannaria, ja mietin että olisipa kiva elvyttää blogin ruokaosasto. Testata jotain uutta jälkiruokaa tai helppoa arkiruokaa, ja kirjoittaa siitä. Kaipaan uusia testailuja keittiössä, ja ruokakuvien kuvaamista blogiin. Eli ehkäpä sellaistakin on nyt keväällä luvassa.

Helmi- ja varsinkin maaliskuu tuntuu juhlavalta ja iloiselta. Helmikuussa on ystävien ja yhden pienen ihanan 1-vuotissynttärit. Maaliskuu sen sijaan on melkein yhtä juhlaa koko kuukausi. Lapsi täyttää seitsemän, ja itse täytän neljäkymmentä. Olen ikäkriiseillyt 36 eteenpäin, joten 40 ei tuo siihen mitään uutta. Ehkäpä tämä on se vuosi, kun löydän paikkani elämässä, ja voin lopettaa esikeski-ikäkriiseilyni. Ehkä tänä vuonna meille löytyy ihana vanha rintamamiestalo, joka rempata. Ehkä saan muuttolaatikot purettua ja ajatukset järjestykseen. Huomaisitteko, että aika toiveikkaita ja valoisia ajatuksia?

Kuvat: Hanna

Mitä sulle kuuluu näin ystävänpäivän kynnyksellä? Onko kevättä rinnassa? Innostutko tästä collegemekosta?

Hyvää ystävänpäivää ja uutta viikkoa!

Lue myös: Yllättävä treffi-ilta ja yksi ihana mekko ja Syysasu – mustaa ja punaista