Kuopion suunnalla oli viime viikonloppuna pienimuotoiset elokuvafestivaalit. Paikalla havaittiin olevan mm. Fionan, Vili Vonkan ja Olivia ja John, jotka eivät tanssineet kuten Pulp Fictionissa, vaikka rouva Mia Wallace olikin paikalla. Kuvassa oleva dalmatialainen on ainoa, joka toistaiseksi on selvinnyt 101 rotunsa edustajasta. Machete lupasi Cruellalle hoitavansa tämänkin yksilön päiviltä, vain sana ja koira olisi vainaa. Keijukainen liihotteli Ozzyn tavoittamattomiin. Sanottakoon, että Ozzyn katkokävely ei livenä ollut television kautta välittyvän kuvan kaltaista. Suurta ihmetystä herätti Linnunradan käsikirjan liftarit, joilta olisi hyvä maailmalle lainata Trillianin asetta, jolla saisi toisen tajuamaan asetta käyttävän näkökannan. Käyttäisin asetta, toki ajatellen maailman rauhaa, mutta myös epäitsekkäämpiin asioihin. Pink Ladysit hurmasivat ja korkokengissä pystyy kävelemään myös mökkiolosuhteissa. Ohjaajia ja oman elämänsä sankareita vilahteli lukematon määrä. Nuuskamuikkunen oli paikalla, onneksi ehti ennen kulkuaan muumilaaksoon. 

Illan juonsi ansiokkaasti ja piti hallinnassaan, Mielen sopukoista tuttu Kiukku. Onneksi elokuvaväki osasi käyttäytyä ja emme päässet todistamaan punaista naama ja kiukun purkaantumista. Ilta oli rakennettu nerokkaasti. Ensin naurua, joka oli väen nähtyä helppo toteuttaa. Pantomiimiä, improvisaatiota, tietokilpailua ja lopuksi virallinen juhlaosuus päättyi Oscar- gaalaan. Väleissä elokuvahahmot tutustuivat toisiinsa, söivät, joivat ja nauroivat. Oli kuultavissa muutama asiapohjainenkin keskustelu, mutta pääsääntöisesti jutuissa ei ollut punaista lankaa, eikä suurtakaan älyllisyyttä lisäävää sisältöä. Näissä juhlissa ei parannettu maailmaa, ei keksitty ratkaisuja laman hoitoon, eikä mietitty kenestä tulee seuraava Kokoomuksen puolueen puheenjohtaja. Sen sijaan ihasteltiin takapuolia. hienoa veitsikokoelmaa, keijun siipiä sekä Ozzyn mittavaa lääkekokoelmaa. 

Ensimmäinen voitettu Oscarimme, jonka minä Cruella suostun jakamaan dalmatialaiseni kanssa. Machete pääsi nylkemään koiraparan, joten takan edustalle on laittaa pilkullinen talja. Koiran, joka löytyi turkin alta, tulen pitämään ja menemään hänen kanssaan naimisiin. Sieltä paljastui uskomattoman ihana mies, joka lähtee mukaan tilanteeseen kuin tilanteeseen ja tekee sen täysillä. Puvustuksemme on hänen ideoimansa ja hankkimansa. Minä, joka olen tottunut kaiken tekemään, sain olla ja antautua leikkiin mukaan murehtimatta. On mahtavaa seisoa miehen rinnalla, joka ei pohdi miltä näyttää tuntemattomia ihmisiä ensikertaa tavatessa. Tapasin minäkin ensikertaa useita ihmisiä ja onneksi tapasinkin. 

Jos joskus mietit, että jaksaako vaivautua naamiaisia varten ja jaksaako ajaa satoja kilometrejä niin, että tietää paikalla olevan useita tuntemattomia ihmisiä, niin älä mieti vaan toimi. Uskallus katsoa silmiin, tutustua ja avata elämänsä tuntemattomille. palkitsee uusilla ystävillä. Uudet ihmiset näkevät sinut toisin. Ensin he näkevät sinuta rooliasussa, mutta eivät anna sen hämätä vaan odottavat, että peruukki riisutaan ja vasta sitten tekevät tärkeät johtopäätökset. Uusille ihmisille kannattaa antaa mahdollisuus ja sen myötä, kotiin lähtiessä, halaatkin ystävää, et enää tuntematonta. Elämä on ihmeellistä, niin kuin olen usein ennenkin todennut. Ihmiset ovat ihmeellisiä. 

Meinasin unohtaa, että paikalla olivat myös osa serkuistani. Serkuista, joita tapaan nykyään noin kerran vuodessa. Nuo halaukset olivat jo kohdattaessa lämpimiä, niin lämpimiä, että tunsi olevansa kotona. Serkkujen tyttäret, joita en ole koskaan ennen tavannut. olivat kauniita ja ikäänsä nähden viisaita nuoria naisia. Tuntui lämpimältä. Juhlien sankari ja hänen vaimonsa, joka on serkkuni, ovat uskomattoman mahtavia tyyppejä. Näkivät vaivan ja tahtoivat että juhlat onnistuvat. Kaikki meistä eivät vaivaudu ja se on osin harmi, sillä jää paitsi monesta arjesta irrottavasta tilaisuudesta. 

Kaiken kaikkiaan juhlanaiheita on yleensäkin liian vähän. Liian usein me mietimme, että en jaksa, voi voi ja onko pakko. Ei ole pakko, mutta kyllä kannattaisi astua pois aikuisuudesta ja turvallisen totutusta. Kun sen tekee, niin voi saada niin paljon. 

Minä sain varmistuksen siitä, että rinnallani kulkee uskomaton mies. Siskoni on yhtä pöljä kuin minä ja hänen miehensä hyväksyy sen. Serkkuni ovat lämpimiä ja rakkaita. Uudet ihmiset yllättävät ja tulevat tutuiksi. Lisäksi pitkät ajomatkat antavat etäisyyttä arkeen ja ohitse vilisevät maisemat kuiskivat, että voi on niin paljon vielä nähtävää.