On monenlaisia kesiä. Rakkauden kesä, perhekesä, baila baila- kesä, lepokesä ja mitä näitä nyt on. Tämä kesä on minun mielenterveyden kesä.

Vietän kesää tietoisesti suojaten ja vahvistaen mieltäni. Keskitän siihen huomiota, osin siksi, että olen matkalla kohden psykoterapiaa, mutta myös siksi, että sitä minä nyt tarvitsen. Tarvitsen pysähtymistä ajatusteni ääreen. Tarvitsen tunteideni kuuntelua. Tarvitsen tilaa ja aikaa hengittää omaan tahtiini. Tarvitsen kauniita asioita. Tarvitsen kohtaamisia.

Ostimme mieheni kanssa kumiveneen. Sillä me melomme, ja sillä me ajamme hiljalleen perämoottorin tehdessä työtään. Lillumme keskellä kaislikkoa ja kukaan maailmassa ei tiedä missä olemme. Juomme kahvia ja hymyilemme toisillemme ilman mitään erityistä syytä. Kuljemme pitkin joen uomaa. Mielikuvituksen voimalla voin kuvitella olevani uusia alueita löytävä uudisraivaaja. Maltan käydä maate ja nostaa jalat reunan ylitse. Annan auringon ja tuulen vuorotella ihollani. Mieheni hipaisee ohimennen otsaani ja pyyhkäisee hiukset sivuun.

Uimme meressä. Tuulta 16 m/s ja puuskissa 18 m/s. Riemukasta. Valtavan ihanaa ottaa vastaan kasvoille pärskähtävä rantaan kohden vyöryvä aalto. Jaloissa tuntuu kylmä virtaus. Rannalla istuessa sääret saavat hiekkapuhalluksen, mutta silti syömme eväät rauhassa. Lopulta on poistuttava, sillä tuuli tahtoi rannan vain itselleen.

Olen malttanut maata kiinni mieheni vartalossa ilman puhetta. Olen antanut hänen helliä ja vain vastaanottanut kosketusta. Olen antanut itseni uskoa, että hän en muutu, ei lakkaa rakastamasta eikä osoittamasta hellyyttä.

Olen uskaltanut olla rakastettu nainen.

Yksi parhaista asioista  mielenterveyden kesän keskellä, ovat olleet kohtaamiset. Usein tulee ajatelleeksi, että pitää tavata perhettä ja läheisiä ajan antaessa vihdoin periksi. Ystävät ja sukulaiset istuvat samaan pöytään ja jaetaan kuulumisia. Minun kohdallani näin ei ole nyt ollut, muutamaa lyhyttä kohtaamista lukuun ottamatta. Suku ja perhe ovat olleet vähemmällä huomiolla. Olen huomioinut uusia ihmisiä tai oikeastaan he ovat huomioineet minut. Uudet tuttavuudet ovat tahtoneet tavata. Tuntuu hyvältä ja on mahtava havaita, että elämään mahtuu uusia ihmisiä.

Koska omaan omalaatuisen perhe-ja tunnevammaisuuden tunteita ja kokemuksia, olen kipuillut paljon. Olen hakenut hyväksyntää ja omaa paikkaani sukulaisten ja totuttujen läheisten rinnalta sekä vanhojen ystävieni rinnalta. Heidänkin vieressä on paikkani, tunnustan sen, mutta uudet ihmiset ovat tuoneet tähän kesään tarvitsemaani näkökulmaa.

On jännittävää istua ihmisen edessä, jonka on tuntenut käytännössä vain tunteja. Puhe kulkee ja kysymyksiä esitetään enemmän kuin vanhan tuttavuuden kanssa. On mahtavaa tutustua uuten ihmiseen. Hänellä ei ole vielä käsitystä sinusta, eikä hän ärsyynny sanoistasi, sillä hän kuulee ne ensimmäistä kertaa, eikä niihin liity painolastia. Uuden ihmisen kanssa kaikki kertomasi ja kuulemasi on uutta. Uuden ihmisen kanssa keskityn enemmän toiseen kuin itseeni. Kuinka ihanaa on irtaantua itsestä. Uusi ihminen näkee minut toisin kuin ihminen, joka on tuntenut minut 40 vuotta.

On ollut viehättävää ja mielenkiintoista tutustua ihmsiin. Näistä kohtaamisista rakentunee, ainakin osasta, ystävyyksiä. Aikuisella iällä ystävystyminen on hieno kokemus. Monesti ajattelee, että kaikki tarvitsemani ihmiset ovat jo elämässäni, kunnes kohtaa ihmisen, jonka sanat resonoivat koko kehossa. Oma elämä näyttää erilaiselta toisen silmin.  Uusia näkökulmia ja uusia ajatuksia.

Tahdon sanoa vielä sen, että vanhat ystävät ja siskoni ovat olleet merkityksellisiä myös tänä kesänä. Heidän loputon hyväksyntä minua kohtaan on arvokasta ja ihanaa.

Taitelija:  Satu Laurel

Mielenterveyden kesääni kuuluu vahvasti haltioituminen. Rakastan ihastua ja hurmioitua jostain. On ihanaa sanoittaa tunnetta, joka todellisuudessa on niin suuri, ettei sen kuvaamiseen löydy sopivia ilmaisuja. Eilen hurmaannuin ystävän kanssa taidenäyttelyssä ja ravintolassa. Kaksi keski-ikäistä naista löysivät yhteisen lapsenomaisen ilon monesta asiasta. Saimme halitoitua ilman, että kukaan ympärillä olisi alkanut pyörittelemään silmiään ja toivonut meidän lopettavan. Ihanaa hurmaantua ylitsevuotavasti!

Parhaimmilani olen nauttinut ajatuksistani ja tuntemuksistani myös yksin. Olen löytänyt saunan voiman. Lämmitän saunan aamu- tai iltapäivisin. Makaan saunan lauteilla, kun muut ostavat mansikoita, tekevät ruokaa, pesevät pyykkejään tai juttelevat kumppanin kanssa ruokalistasta. Minä ja sauna. Fiilistelen löylyn tuntua eri kohdissa kehoani. Noustuani istumaan tunnustelen hikipisaroiden valumista.Huomaan niiden valumisen tuntuvan erilaiselta selässä kuin säärien etuosassa. Saunan jälkeinen viileä suihku hyväilee, ja hymyilen veden valuessa nautinnollisesti pitkin koko kehoani.

Luen. Hautaudun toisten tuotaminen sanojen kiehtoviin koukeroihin. Luen ja luen. Pakenen maailmaa toisiin maailmoihin. Pidän kirjan tuomasta tunteesa ja selaan sivuja hypistellen ja nauttien niiden tuomasta tunteesta. Huokaan välillä syvään ja pistän silmät kiinni. Sitten taas luen. Opin ja matkustan ilman suurta hiilijalanjälkeä.

Matkustan muutaman reissun yksin. Mathildedal valloitti sydämeni. Minä ihastelin, maistelin ja tunnustelin uutta paikkaa,ja aistin viinin maun jotenkin voimakkaammin. Kukaan ei tuntenut minua ja ainoat jotka minulle puhuivat, kuuluivat henkilökuntaan. Tuntemattomana ihastelemassa kauneutta.

Tämä on mielenterveyden kesäni. Se tulee tarpeeseen, enemmän kuin olin tajunnutkaan. En ollut ennen kesää ymmärtänyt, kuinka paljon olinkaan täynnä väsymystä, muiden tunteita ja omaa elettyä elämääni. Käsittelen näitä sitten syksyllä terapiassa. Nyt nautin itsestäni ja ihmisistä. Maistelen makuja ja ostan tarvitsemattomia korvakoruja.Hurmaannun ja olen haltioiutunut asioista. Juttelen lapselle sisälläni ja annan hänen olla osana, sillä hän on ollut liian kauan hiljaa.