Tätä odotan: The Handmaid’s Tale

En yleensä ole sellainen ihminen, joka odottaa televisiosarjoja kieli pitkällä jo kuukausia etukäteen. Nyt olen kuitenkin valmis tekemään poikkeuksen ja huutamaan tätä viestiä vaikka katon harjalta jos muu ei auta, sillä haluan kaikkien tietävän suoratoistopalvelu Hulun huhtikuussa alkavasta The Handmaid’s Tale -sarjasta. Sarja perustuu Margaret Atwoodin samannimiseen romaaniin, joka on suomennettu Orjattaresi-nimellä, ja joka sen reilu 15 vuotta sitten luettuani teki Atwoodista kertaheitolla lempikirjailijani ikuisiksi ajoiksi. Tässä dystopisessa kuvauksessa Yhdysvallat on muuttunut kristityksi fundamentalistivaltioksi, jossa naisilta on viety kaikki oikeudet ja jossa hedelmälliset naiset pakotetaan synnyttämään lapsia korkea-arvoisille miehille.

hulu_the_handmaids_tale.jpeg

hulu_the_handmaids_tale_2.png

Sen lisäksi, että The Handmaid’s Tale on varmasti vaikuttava sarja, on se myös karmivalla tavalla ajankohtainen. Atwoodin tarinan keskiössä on nimenomaan naisten kehollinen itsemääräämisoikeus sekä esimerkiksi raskauksien kontrollointi, ja etenkin Yhdysvalloissa kirja ja tämä tv-sarja resonoivat nyt todennäköisesti aivan uudella tavalla. Maan pian virkaan astuva presidentti Trump on nimittäin sanonut aikovansa sekä hankkiutua eroon Affordable Care Actista että viedä rahoituksen Plannet Parenthood -järjestöltä. Tämä tarkoittaisi, että valtava määrä tällä hetkellä ehkäisyn ilmaiseksi tai ainakin kohtuullisella hinnalla saavia pienituloisia yhdysvaltalaisia saattaa pian joutua taistelemaan ehkäisyn kalliin hinnan kanssa, esimerkiksi kierukka kun saattaa maksaa vakuutuksen piiriin kuulumattomille jopa tuhat dollaria.

Tuleva varapresidentti Mike Pence puolestaan on fundamentalistinen abortin vastustaja, joka Indianan kuvernöörinä ollessaan toimeenpani peräti kahdeksan uutta aborttia vastustavaa lakia ja yritti muun muassa muuttaa raiskauksen määritelmää voidakseen sen avulla kieltää abortin suurimmalta osalta raiskatuista naisista. Kun tähän vielä yhdistetään Trumpin puheet abortin hankkivien naisten rankaisemista, on tilanne todellakin pelottava. Tämän kaiken valossa ei olekaan ihme, että yhdysvaltalaiset naiset parhaillaan jonottavat ehkäisyklinikoille ja kehottavat Twitterissä toisiaan hamstraamaan jälkiehkäisypillereitä siltä varalta, että ne pian kielletään.

Yhtäkkiä se, mikä vielä 30 vuotta sitten oli mielikuvituksellista dystopiaa, näyttääkin nyt hetkittäin olevan aivan nurkan takana. Kuten The Handmaid’s Tale -sarjan päätähti ja tuottaja, Mad Men -sarjastakin tuttu Elizabeth Moss kommentoi Entertainment Weeklylle: “We never wanted the show to be this relevant.”

https://youtube.com/watch?v=Dre0wQmLGe8

Hulun oma sarjakuvaus kuuluu näin:

Adapted from Margaret Atwood’s influential and acclaimed novel, THE HANDMAID’S TALE is the story of life in the dystopia of Gilead, a totalitarian society in what was formerly part of the United States. Facing environmental disasters and a plunging birthrate, Gilead is ruled by a twisted religious fundamentalism that treats women as property of the state. As one of the few remaining fertile women, Offred is a Handmaid in the Commander’s household, one of the caste of women forced into sexual servitude as a last desperate attempt to repopulate a devastated world. In this terrifying society where one wrong word could end her life, Offred navigates between Commanders, their cruel Wives, domestic Marthas, and her fellow Handmaids – where anyone could be a spy for Gilead — all with one goal: to survive and find the daughter that was taken from her.

 

The Handmaid’s Tale alkaa Hululla 26. huhtikuuta.

 

Kuvat: HULU

 

 

 

 

Kulttuuri Suosittelen Uutiset ja yhteiskunta

Meuhkaamisvuosi 2016

Vuoden alussa on hyvä pohtia syvällisesti paitsi uudenvuodenlupauksia, myös Google Analyticsin toimintaa. Monien muiden tavoin minäkin olen nyt sukeltanut syvälle sen syövereihin ja pulpahtanut sitten pintaan mukanani tietoa tämän blogin luetuimmista postauksista viime vuoden ajalta. Arvelin etukäteen, että vahvoilla olisivat erilaiset meuhkauspostaukset (genre, jota Pumpui-Lotta omassa vuosikatsauksessaan kuvasi oikein osuvasti sanoilla vouhkausta ja nillitystä) ja oikeassa olin – paria poikkeusta lukuunottamatta kaikki kärkisijojen tekstit olivat sellaisia, joita kirjoittaessani muistan olleeni kiukkuinen kuin pieni perkele. Jos siis kaipaat elämääsi vähän feministiragea, kannattaa lukea nämä viime vuoden huippujutut vaikka vielä uuteen kertaan:

2016blogi.jpg

1. Miehellä ei ole oikeutta naiseen

A.k.a. se postaus, jostain sain eniten käppäpalautetta ikinä, ja jota ruodittiin tuohtuneesti kaikenlaisilla keskustelupalstoilla. Taisi muuten olla meikän eka kerta minkään keskustelupalstan aiheena – score!

2. Mistä puhumme kun puhumme abortista

Tämä teksti syntyi, kun tajusin yhtäkkiä miesten roolin loistavan poissaolollaan abortista ja erityisesti abortista rankaisemisesta keskusteltaessa. Ottaen huomioon, että raskauden alkamiseen tarvitaan miehen sukusoluja, tämä on ns. jännä juttu.

3. Yhdessä asuminen on kivikautinen parisuhdenormi

Miksi ihmeessä hynttyyt pitäisi aina lyödä yhteen? Mitä tekemistä yhteisellä lusikkalaatikolla muka on parisuhteen laadun tai tulevaisuuden kanssa?

4. Kupeiden hedelmä: Naiset tahtovat aina lapsia

Niin, koska lapsettomat naisethan kokevat aina epäonnistuneensa naisina ja ihmisinä. Öööö ei?

5. Naisen ei tarvitse olla äiti tai naimisissa ollakseen kokonainen

Tämä teksti toimii oikeastaan oikein hyvänä jatkona tuolle edelliselle. Lisäksi en olisi osannut koskaan kuvitella siteeraavani Jennifer Anistonin esseetä, mutta nyt on sitten sekin tullut tehtyä, Aniston meinaan puhuu täyttä asiaa.

6. Kumppanin kanssa ei ole pakko harrastaa seksiä

Se postaus, joka tunnetaan myös nimellä Meistä kukaan ei todellakaan ole joku vitun korvapuusti.

7. #lääppijä: Seksuaalisen naisen stigma

Siis voitteko kuvitella, että yhä edelleen on olemassa ihmisiä, joiden mielestä seksuaalinen nainen on jotenkin vapaata riistaa kenen tahansa käpälöitäväksi? En tiedä teistä, mutta minun pieniä aivojani alkaa kivistää kun yritän ymmärtää miten moinen voi mahtua jonkun maailmankuvaan.

8. Siviilisääty määrittää naista edelleen

Naimisissa tai ei, herra on aina herra. Nainen taas muuttuu neidistä rouvaksi. What’s up with that?

9. Rintojen pienennysleikkaus: Ensimmäinen viikko

Tässäpä vuoden top-listan ainoa postaus, johon ei liittynyt minkäänlaista nillitystä, väninää, vittuuntumista tai yleistä hampaiden kiristelyä! Lienee siis lukemisen arvoinen rykäisy ihan vain jo tuosta syystä.

10. Katso kohukuvat: 900 miestä pukeutui samanlaiseen asuun!

Vuoden lopuksi minä ihan muina muotipoliiseina bongasin järkyttävän tyylivirheen, josta kansakunta on tähän asti vaiennut. Nyt jään odottelemaan, että a) ulkonäön ruotimisessa ryhdyttäisiin tasa-arvoisemmiksi tai että siitä mieluusti luovuttaisiin kokonaan, ja b) että joku kutsuu minut pitämään tyyliblogia.

 

Jos tästä listasta jotakin voi päätellä, niin sen, että nuorille vihaisille naisille meuhkauspostauksineen on näköjään yhä tilausta. Ja se on hieno juttu, se! Tytöt kasvatetaan edelleen pitkälti siihen, että aina ollaan kilttejä ja hiljaa, ei sanota juuri mitään, eikä ainakaan poikkipuolista sanaa kenellekään. Siksi minusta on ollut upeaa nähdä feministien ja kaikenlaisten muidenkin ihmisryhmien raivaavan itselleen tilaa netissä ja muualla maailmassa sekä tekevän samalla selväksi, että kaikki tämä ei todellakaan automaattisesti kuulu vain valkoisille, keski-ikäisille miehille.

Jos tilaa vaatiessa siis pitää vähän pitää meuhkata, niin siinähän ei ole kerrassaan mitään vikaa.

Pidetään ääntä myös tänä vuonna!

 

Jos haluat antaa palautetta viime vuoden teksteistä tai toiveita uuden vuoden aiheille, kommenttiboksi on auki!

Suhteet Oma elämä Seksi Uutiset ja yhteiskunta