Kun ahdistaa, mene metsään

Kun ahdistaa, mene metsään

Viime aikoina oon lähinnä ottanut rennosti, ehkä vähän liiankin. Jättänyt kalenterin tarkoituksella tyhjäksi, suosinut spontaaneita menoja, välttänyt kaikkea paineelta tuntuvaa. Jotenkin ihan varkain nimittäin takaraivoon hiipi taas selittämätön ahdistus, sellainen olo että oon kaksi askelta jäljessä kaikesta ja toisaalta puristuksissa ahtaassa laatikossa jonka ilmareikien päälle on kertynyt nöyhtää. Sitten alkoi fyysinen puolikin kakoa, tuli flunssainen […]

Plant obsession

Plant obsession

Viikonloppuna oli kasvieni multien sekä ruukkujen vaihtopäivät. Hellin käsin kokosin pienet vauvaseni (älkää tuomitko, en sentään oo antanut niille nimiä) yhteen joukkoon ruokailuhuoneen pöydän ääreen, kuin luokkakuvaan konsanaan. Toinen toisensa perään kannoin pienemmät, suuremmat, vuosia vanhat ja aivan uudet, piikikkäät, nahkealehtiset, hulmuavat, pitkänhuiskeat ja pulleat viherkasvit vieretysten. Poikaystävä eksyi paikalle omista puuhistaan, pysähtyi ovensuuhun, oli […]

Talokuumetta (ja Firenzen majatalosuositus)

Talokuumetta (ja Firenzen majatalosuositus)

Ääärh, mulla on ihan kamala talokuume. Siis sellainen, etten pysty keskittyä oikeen mihinkään kun mieli harhailee kuvittelemaan itseni linnunlaulun keskelle omaan puutarhaan, kädet multaan, vähän eristyksiin kaikesta pinnallisesta, kiireestä ja kaupungin menosta. Tilanne on eskaloitunut vielä siitäkin, kun viikko sitten koin lähiökaipuuta. Se on kai tää kevät, ilmassa tuoksuvat kukat ja huumaavan sään raikkaus, haluaisin […]

Tyylin metsästys: Vaatekaapin tyhjennys ja kymmenen kieltoa

Tyylin metsästys: Vaatekaapin tyhjennys ja kymmenen kieltoa

Heräsin sunnuntaina taas vaihteeksi ihan naurettavan aikaisin – en vaan malttanut nukkua, koska tiesin että sinä päivänä mulla olisi viimein aikaa konkreettisesti startata mun tyylinmetsästysprojekti. Pieni kertaus: tahdon irtautua tutusta ja turvallisesta, vähän liiankin arkisesta farkut, toppi ja neule -pukeutumistyylistäni ja luoda itselleni harkitun, kiinnostavan, yhteensointuvan, mukautuvan, laadukkaan ja kestävän tyylin. Ennen kuin voin alkaa haalimaan […]

Talvisin katoan, keväisin taas palaan

Talvisin katoan, keväisin taas palaan

  Hassua, miten sitä pikkuhiljaa oppii itsestään uusia puolia. Kuten vaikka sen, että mulla ei ole mitään annettavaa kenellekään tai mihinkään suuntaan talvisin, suunnilleen lokakuusta maaliskuuhun. En ois varmaan tajunnut koko hommaa vielä vuosikausiin, ellei mun blogi ois ollut nyt kahden talven ajan kohmeinen raunio ja sitten äkkiseltään päivien pidentyessä ihan sieltä alkukeväästä (pessimistit saattavat tuota lopputalveksikin […]