Miten löytää joulumieli?
Nyt on meilläkin joulusiivous tehty. En saanut toivomaani joulutonttua nurkkia koluamaan, mutta enpä kajonnut kaappeihin itsekään. Noudatan Marttojen siivousniksejä. Kaapit ehtii siivota myöhemminkin, kun ei niissä kukaan jouluansa kumminkaan vietä.
Tuskin eilistä siivousurakkaa olisi tapahtunut, jos en olisi saanut huilata paria päivää syksyn työurakan jäljiltä. Kun deadlinet sekä opena että omissa opiskeluissa painoivat päälle, koko sana joulu lähinnä ärsytti. Olenkin välillä miettinyt, miten nurinkurista on, että joulua väserretään loppuvuodesta, koko vuoden töistä väsyneenä. Millaiset paineet joululle muodostuvatkaan! Toisaalta stressi on pakottanut luomaan joulusta omannäköisen, jättämään siitä pois ylimääräiset ja panostamaan vain asioihin, jota itse oikeasti haluaa ja jaksaa, kiireidenkin keskellä. Ei olisi siis meidän joulu jäänyt siivouksesta kiinni, mutta yllä se siivous vaan kummasti tuntui piristävän ja tuovan jouluista fiilistä. Jotenkin puhdistava kokemus, aivan kuin koko syksyn tomut olisi raivattu pois tieltä.
Parin päivän lepääminen tekee ihmeitä. Joulumieli saapuu, kun sitä ei pakota, kun antaa itselleen aikaa ja rauhaa. Minulle kunnon yöunet ja omatahtisuus rentouttavat parhaiten. Kun mieli on rento, jaksaa kuin itsestään siivouksen lisäksi hakea kuusen varastosta, koristella sen ja nauttia kauniista väreistä ja kimalluksesta, ottaa vielä kuvia ja olla ylpeä kädenjäljestään. Levänneenä ei kiukuta turhaan, eikä maailma kaadu niskaan, vaikkeivät odotukset tai oletukset toteutuisikaan. Levänneenä olen onnellinen nyt ja tässä.
Koen saaneeni jo joululta melkein kaiken, mitä joululta kaipasin. Kuten jo aiemmassa postauksessa kerroin, minulle joulussa on kyse tunnelmasta. Ja tunnelmassa puolestaan on kyse läsnäolosta, kauniiden asioiden havaitsemisesta ja niistä nauttimisesta. Loppuviikolle on luvassa vielä mukavia yhdessäolon hetkiä. Sitten olen valmis jättämään joulun taakse ja siirtymään jo uutta vuotta kohti.
-Katja
