Salil vika, salil eka eli crossfittaajan uusivuosi
Hyvää uutta vuotta, murmelit!
Vuosi vaihtui rattoisasti missäpä muualla kuin crossfit-salilla. Ystävä ja kanssabloggaaja Miia kutsui minut mukaan CrossFit Herttoniemeen treenaamaan ja juhlimaan. On aina hauska käydä salivieraisilla, ja tämäkään kerta ei ollut pettymys. Hiljattain uusiin, käsittämättömän isoihin tiloihin muuttanut CFH tarjosi vuoden päätteeksi lystikkään Hero-wodin nimeltä Don. (Sankaritreenit on nimetty virantoimituksessa kuolleiden sotilaiden, palomiesten ja lainvalvojien mukaan ja ne ovat yleensä kaikkein ikävimpiä ja piinallisimpia jumppia ikinä.)
66 x maastaveto, 50/35 kg
66 x boksihyppy 60/50 cm
66 x kahvakuulaheilautus 20/16 kg
66 x polvet kyynärpäihin tangossa
66 x istumaannousu
66 x leuanveto
66 x thruster, 25/17,5 kg
66 x kyykkypallonheitto kohteeseen
66 x yleisliike
66 x tuplahyppynaruhyppy
Parit arvottiin, ja ei kun tekemään. Don on suunniteltu alun perin tehtäväksi aikaa vastaan yksin, mutta teimme sen pareittain 35 minuutin amrapina niin, että toisen tehdessä toinen lepää. Jaoimme toistot parini kanssa yhdentoista blokkeihin, joita sitten lähdimme tekemään yksittäin alta pois. Ehdimme juuri toiselle kierrokselle, minkä jälkeen olo oli kyllä melkoisen hikinen. Pidän eniten pitkistä chippereistä, joissa toistomäärät voivat olla isoja, mutta kun yksi liike on tehty alta pois, ei siihen enää tarvitse palata (arvelin oikein että pääsemme takaisin maastavetoihin mutta lohdutti tietää, että leukoja ei enää tarvitse tehdä uudestaan.)
Jumpan jälkeen keskityimme syömiseen ja juomiseen. En tuntenut ennalta montaakaan Hertsikan ristiinkuntoilijoista, mutta arvasin oikein heidän olevan muiden crossfittaajien tapaan hirmuisen kivoja ja vierailijat avosylin mukaansa ottavia tyyppejä. Ilta kului mässäten (kiitos ihan mielettömistä kakuista!) ja muun muassa crossfit-aiheisia termejä pantomiimillä esittäen (”Burgener warm-up” vielä meni leikiten, mutta ”crossfit-lahkolaisuus” osoittautui yhdeksi illan kinkkisimmistä rasteista.)
Oltuamme salilla kirjaimellisesti vika ja eka lähdin vielä muutamiin juhliin. Mikäs siinä hipatessa, kun oli ystäviä ympärillä ja onnea rinnuksissa uudesta vuodesta. Viimeiset jortsut taidettiin jorata kuuden jälkeen, ja se kyllä tuntuu kropassa ja pääkopassa tällä hetkellä melkoisen tukevasti. Piti kirjoittaa tänään vähän uudenvuodenlupauksista ja tämän vuoden treenitavoitteista, mutta jätetään se huomiselle. Nyt lisää kahvia ja kavereita. Fiilis tästä alkaneesta vuodesta on kyllä jo nyt erinomainen!
Ps. Haluaisiko joku tulkita uudenvuodentinaani? Minusta se on vähän korppikotkanpoikasen näköinen, mutta mistä sitä tietää.
