Tag: elämä

  Katson kukkulan laelta kaukaisuudessa siintäviä peltoja ja metsäkaistaleita sekä pientä lampea, josta kuuluu lintujen soraääninen konsertti- tämä taitaa olla se kuuluisa ”näköalapaikka”, josta rekryilmoituksissa puhutaan. Olen pyöräillyt jo hyvän tovin kankealla miesten pyörällä, asfaltti höyryää ja paitani on selästä kostea. Ensimmäiset pari kilometriä kulkivat kankeasti, vaivalloiset polkaisut veivät halki synkän risukon, ja tien laidoilla […]

On siis kesä, ja päähäni ei mahdu mitään muuta, joten poikkean näemmä säännöllisen epäsäännöllisesti täällä kirjoittamassa jotain kesästä. Tällä kertaa mielessä ovat kesäesat. Ei mitkään sulhot siis, vaan kesän tullen piiloistaan kömpivät hahmot, joita näkee vain lämpimänä vuodenaikana. Kesätyyppien bongailu on pikkukaupungin pienen elämän suurimpia kohokohtia. Kaikki alkoi  naisoletetusta joka uhmasi pohjoistuulta seitinohuessa kesämekossaan. Sitten […]

Puiston penkillä istuvalla tytöllä on päihtynyt kumppani ja käsivarsissaan sormenjälkiä muistuttavat mustelmat. Rautatieasemalla joku kiskoo koiraa perässään pelkässä köydenpätkässä. Joku nukkuu assan penkin alla iltaisin.  Taloustoimiston työntekijä näyttää masentuneelta. Feissari kehottaa lahjoittamaan rahaa ukrainan lapsille, ahdistaa, mietin luottokorttivelkaa ja WWF:n jäsenyyttä. Voisipa puuttua kaikkeen, joka ikiseen kismittävään pikkuseikkaan ja huolestuttavaan tapahtumaan. Olisipa pokkaa tarttua loukkaaviin […]

Pidän lämmöstä ja auringossa kimmeltävästä järvimaisemasta, mutta ei minusta kunnon kesäesaa taida saada tekemälläkään. Vieroksun vähäpukeisuutta, olen hävyttömän huono uimaan ja ihoni palaa parissa minuutissa. Nyt kun kesä jo kurkistelee vuosikymmenien kylmimmän toukokuun nurkan takaa, olo tuntuu vieraalta ja vähän viluiselta. Maskien riisuminen työpaikalla ajoittui samaan aikaan talvikamppeiden riisumisen kanssa, joten olo oli aivan erityisen […]

Olin pitkään poissa toimistolta ja tuntuu että kaikin puolin tältä planeetalta. Olen viettänyt aikaa ihmetellen vähän elämää ja vähän vähemmän erotiikkaa maalla, merellä, ilmassa,palavereissa, Pieksämäellä ja pääkaupungissa. Palasin työpisteelle parahiksi perjantai 13. päivänä osallistuakseni työyhteisöpäivään, eli kollegaa lainatakseni ”Vitun virkistyspäivään”. Nimi ei viitannut konkreettisesti siihen, että genitaalit saisivat päivässä keväistä piristystä, vaan siihen miten ilolla […]

Minä vuonna valmistuin yliopistosta? Ei mitään hajua. Mitä tapahtui vuonna 2018? En kykene muistamaan. En jaksota elämänvaiheita vuosilukujen vaan ihmisten mukaan ja näen ihmiset tuokiokuvina. Aivokapasiteettini ei aina riitä asettelemaan tapahtumia aivan kronologiseen järjestykseen elämänjanalla, mutta mieleni ja kehoni tallentavat varsin laajalti hetkiä tunteineen ja tuoksuineen. * HUOM: kaikki nimet postauksessa muutettu **** Iskee joka kevät […]

Minä nukahdin käsivarsillesi etkä sinä pilkannut minua, kun heräsin omaan pieruuni, luulin sitä tervehdykseksi ja tervehdin takaisin.   – Edith Södermalm (A.Holma- Kauheimmat runot) ♥ Onhan tuota tullut mokailtua – ehkä siis myös elettyä? Rapatessa roiskuu. Kotona kirjassa – blogin ihana nolouspostaus inspiroi miettimään omia häpeän hetkiä vuosien varrelta. Osa vieläkin nolottavia hölmöilyjä liittyy vuorovaikutustilanteisiin […]

#vainisoäitijutut Kun kevät toi keikat jopa kotikaupunkiin saakka, päätti tämä täti lähteä testaamaan tanssikuntonsa paikalliseen yökerhoon. Esiintymässä oli melko nimekäs yhtye, jonka biisejä löytyy lenkkeilysoittolistaltanikin. Ilmeisesti koronan aikana oli kuitenkin laadittu joku uusi suositus, joka kehottaa alueen geriatrisia milleniaaleja välttämään rapkeikoilla käymistä ja siirtymään maski päässä Juha Tapion konserttiin tai mieluiten kotiin kuuntelemaan kasetilta Finnhitsejä. […]

Lapsuudenkotini sijaitsi perheiden suosiossa olevassa kaupunginosassa, ja tällöin kurottelimme niin lähellä ylempää keskiluokkaa kuin mahdollista, autuaan tietämättömänä, että lama ja hölmöt peliliikkeet veisivät vanhemmilta myöhemmin taloudellisen turvan. Joka tapauksessa kolhon kivitalon korkeat huoneet tarjosivat melko mukavan kasvuympäristön, joskin muistan jo silloin inhonneeni tummasta puusta valmistettuja kalusteita. Lelut piti kerätä päivän päätteeksi aina koriin ja äiti […]

Kello on puolen yön, ihailen, sul on siistii En saa odotella sua ellet nimenomaan pyydä niin (Apokalyptinen) häpeä on läsnä joka hetkessä, mutta sen ohella kamalin ja ehkä toisaalta sitten myös eniten sitä häpeää tuottavin tunnetila on huomionkipeys. Tarkempi termi tälle fiilikselle voisi olla tarvitsevuus. Minulle on jostain käsittämättömästä kiintymyssuhdepulmasta ja yleisestä epävarmuudesta johtuen aina […]