Tag: häpeä

On siis kesä, ja päähäni ei mahdu mitään muuta, joten poikkean näemmä säännöllisen epäsäännöllisesti täällä kirjoittamassa jotain kesästä. Tällä kertaa mielessä ovat kesäesat. Ei mitkään sulhot siis, vaan kesän tullen piiloistaan kömpivät hahmot, joita näkee vain lämpimänä vuodenaikana. Kesätyyppien bongailu on pikkukaupungin pienen elämän suurimpia kohokohtia. Kaikki alkoi  naisoletetusta joka uhmasi pohjoistuulta seitinohuessa kesämekossaan. Sitten […]

Puiston penkillä istuvalla tytöllä on päihtynyt kumppani ja käsivarsissaan sormenjälkiä muistuttavat mustelmat. Rautatieasemalla joku kiskoo koiraa perässään pelkässä köydenpätkässä. Joku nukkuu assan penkin alla iltaisin.  Taloustoimiston työntekijä näyttää masentuneelta. Feissari kehottaa lahjoittamaan rahaa ukrainan lapsille, ahdistaa, mietin luottokorttivelkaa ja WWF:n jäsenyyttä. Voisipa puuttua kaikkeen, joka ikiseen kismittävään pikkuseikkaan ja huolestuttavaan tapahtumaan. Olisipa pokkaa tarttua loukkaaviin […]

Olin pitkään poissa toimistolta ja tuntuu että kaikin puolin tältä planeetalta. Olen viettänyt aikaa ihmetellen vähän elämää ja vähän vähemmän erotiikkaa maalla, merellä, ilmassa,palavereissa, Pieksämäellä ja pääkaupungissa. Palasin työpisteelle parahiksi perjantai 13. päivänä osallistuakseni työyhteisöpäivään, eli kollegaa lainatakseni ”Vitun virkistyspäivään”. Nimi ei viitannut konkreettisesti siihen, että genitaalit saisivat päivässä keväistä piristystä, vaan siihen miten ilolla […]

Minä nukahdin käsivarsillesi etkä sinä pilkannut minua, kun heräsin omaan pieruuni, luulin sitä tervehdykseksi ja tervehdin takaisin.   – Edith Södermalm (A.Holma- Kauheimmat runot) ♥ Onhan tuota tullut mokailtua – ehkä siis myös elettyä? Rapatessa roiskuu. Kotona kirjassa – blogin ihana nolouspostaus inspiroi miettimään omia häpeän hetkiä vuosien varrelta. Osa vieläkin nolottavia hölmöilyjä liittyy vuorovaikutustilanteisiin […]

#vainisoäitijutut Kun kevät toi keikat jopa kotikaupunkiin saakka, päätti tämä täti lähteä testaamaan tanssikuntonsa paikalliseen yökerhoon. Esiintymässä oli melko nimekäs yhtye, jonka biisejä löytyy lenkkeilysoittolistaltanikin. Ilmeisesti koronan aikana oli kuitenkin laadittu joku uusi suositus, joka kehottaa alueen geriatrisia milleniaaleja välttämään rapkeikoilla käymistä ja siirtymään maski päässä Juha Tapion konserttiin tai mieluiten kotiin kuuntelemaan kasetilta Finnhitsejä. […]

Koska kännykkä on kasvanut kiinni kouraani kuin kyborgilla, on sen hajoaminen aina pieni maailmanloppu. Silti en koskaan viisastu niin paljon, että investoisin minkään sortin suojalasiin tai vakuutukseen, saati varmuuskopioisin luurin sisälmyksiä varmaan paikkaan. Tällä kertaa varsin hyvä puhelimeni (kiitos vaan tuttavalle suosituksesta – vaikket kestänyt seuraani niin vinkkaamasi puhelin kesti minua melko kiitettävästi :D) kohtasi […]

Kello on puolen yön, ihailen, sul on siistii En saa odotella sua ellet nimenomaan pyydä niin (Apokalyptinen) häpeä on läsnä joka hetkessä, mutta sen ohella kamalin ja ehkä toisaalta sitten myös eniten sitä häpeää tuottavin tunnetila on huomionkipeys. Tarkempi termi tälle fiilikselle voisi olla tarvitsevuus. Minulle on jostain käsittämättömästä kiintymyssuhdepulmasta ja yleisestä epävarmuudesta johtuen aina […]

Miltä viime viikko näytti suunnitelmissani – ja mikä olikaan totuus? ♣ MAANANTAI Ideaalitilanne: Uusi upea viikko starttaa! Nousen sängystä reippaasti kellon soidessa ja venyttelen sekä teen muutaman kasvojooga-liikkeen. Juon kaksi lasillista sitruunavettä, nautiskelen smoothieta, täysjyväleivän ja pienen kupillisen kahvia. Pesen ja kosteutan kasvot huolellisesti ja lähden ajoissa kävelemään töihin jotta voin lenkkeillä hieman pidempää reittiä […]

Nukkuminen on yksi intiimeimpiä asioita, joita henkilö voi harrastaa yksin tai porukassa. Ei tule mieleeni kuin muutama tilanne, jossa olisi konkreettisesti yhtä haavoittuvainen ja ihanan tai ikävän inhimillinen kuin unessa. Uni on niin henkilökohtainen tila, että sen seuraaminen tai häiritseminen menee epämukavuusalueelle, ja siksipä otan harppauksen juuri sinne, minne vain Nukkumatilla olisi oikeasti asiaa! Unipulmia […]

Arki saapui ryminällä, eikä se oikeastaan kauas ehtinyt kadotakaan, kun varsinaista joululomaa ei tänä vuonna ollut. Aattoviikonloppuna yritin kyllä osaltani rymistellä viettämään pakkaspäiviä maalle koirakaverin kanssa. Pientä hyytymistä oli ilmassa, ja pääsy kohteeseen osoittautui kohtuullisen haastavaksi. Lähdin kohti juna-asemaa keskiverroin kantamuksin; hävyttömän ruma retkireppu, toppakamoihin puettu koiravanhus ja jättikokoinen kestokassi, jolla kuljetin mukanani omatekoista maalaustaidetta […]