UNELMISSA MINIKOTI
Mulla ei ehkä vielä oo paikkaa omalle kodille.
Haaveissani se tönöttää silti jonkin puron, järven tai muun vesistön ääressä. Pikkuinen mökki, jossa on neliöitä niin vähän kuin mielikuvitus antaa periksi eikä piiruakaan enempää.
Jossa on vain nimeksi seiniä ja luonto elää heti ikkunan takana.
Jossa on rauhaa, hiljaisuutta, tuulen kahinaa.
Ja joka ei ennen kaikkea vaadi suurta lainaa, jonka tieltä tuolta paikasta olisi koko ajan pakko lähteä.
Välillä mä haaveilen myös kodin rakentamisesta autoon. Koti, vaikkakin minimaalinen sellainen, asettuu kuitenkin jollakin tavalla yhteiskunnan standardeihin, kun taas tuollainen automalli ei. Elämäntyyliin se sen sijaan sopisi tällä hetkellä paremmin, sillä en haluaisi vielä jäädä paikoilleni. Tai paremminkin jättää jotain pysyvää taakseni, josta lähteminen on vaikeaa.
Tällainen tiny house movement on ollut jo pidempään valloilla esimerkiksi Amerikassa ja Australiassa, mutta nettiä selaillessa huomaan sen jollakin tasolla saapuneen Suomeenkin: onpa sille jopa muutamia valmiita talomallejakin olemassa.
Ja miksi ei?
Sillä jos asiaa alkaa rehellisesti miettimään, onko mitään järkevämpää tapaa saavuttaa vapautta ja omaa aikaa, jota elämäänsä niin suuresti kaipaa,
kuin elää niin vähällä,
silti ilman puutetta,
harmonisesti?
Photo by James Frid from Pexels
Viimeksi:
YKSI VAIHTOEHTO IRTIOTOLLE: WORKING HOLIDAY
Lue myös:
MITÄ JOS SE MITÄ OMISTAT EI OLEKAAN SITÄ, MITÄ OIKEASTI HALUAT OMISTAA?
