10 asiaa, joita en enää omista

Imuri

Sen sijaan luuttuan lattian ensin kuivalla mikrokuituliinalla ja sitten märällä.

Ämpäri

Ymmärsin aika pian, ettei pienessä kaksiossa tai yksiössä ole mikään tarve ämpärille. Keittiön lavuaariin voi tehdä veden samoin – enkä tee oikeastaan sitäkään koskaan, sillä pyyhittävien tasojen listalla ei ole paljoa mitään.

Spesifioidut tuotteet

Kaakelinpesuaine, pytyn pesuaine, lattianpesuaine, keittiönpuhdistusaine… tai siivoussaippua?

Meikin puhdistusaine, silmämeikinpuhdistusaine, kasvovesi, naamio, päivärasva, yörasva, silmänympärysrasva… tai vain apteekin yleisrasva?

Hiusväri

Kai tämänkin voi tietyllä tavalla omistaa, vaikkakin vain hetken. Joka tapauksessa en ole värjännyt hiuksiani enää kahteen vuoteen.

Matot

Kodistani ei löydy yhtäkään mattoa, paitsi pieni eteisestä oven edustalta, sillä kenkien mukana tuleva vesi ja kivet jäisivät muuten helposti jalkoihin.

Verhot vain makuuhuoneessa

Makuuhuoneessa verhoilla on funktio, sillä tarvitsen pimennysverhon. Olohuoneessa tai keittiössä verhoja ei ole. Haluan mieluummin tuntea valon tulvinnan ikkunoista.

Silitysrauta ja -lauta

Sen sijaan jätän pestyn kauluspaidan henkariin suihkuun kuivumaan.

Tulostin

Käytännössä kaikki hoituu maailmassa sähköisesti, eikä mitään välttämättömyyttä tulostimelle ole. Jos tarve kerran kymmenessä vuodessa yllättää, on sellainen työpaikalla, suhteellisen lähistöllä asuvalla ihmisellä tai tarpeen vaatiessa tätä voi tehdä esimerkiksi kirjastossakin pientä maksua vastaan.

Astianpesukone

Tämä löytyy monesti kiinteästi valmiina asunnosta, mutten silti yleensä ottaen käytä sitä. Koen mielekkäämmäksi astioiden tiskaamisen.

Mikä on tv:n ja sohvan kohtalo?

Olen elänyt nyt neljä kuukautta ilman televisiota. Ajoittain katson jotakin puhelimen välityksellä, mutten rehellisesti kaipaa televisiota ollenkaan. En silti sano, ettei koskaan enää. Luultavasti joskus tulevaisuudessa hankin sellaisen töllön, joka mahtuu kaappiin, ihan elokuvia varten.

Sohva odottaa lahjoitusta, eikä ainakaan yksinäni ole suunnitelmissa laittaa uutta, sillä pidän futonin sohva-sänky ominaisuutta itselleni riittävänä.

Viimeksi:

Kolme kaunista – rohkeus, aamukahvi, kotikaupunki

Lue myös:

Yksinkertaista ihonhoitoa

Oletko sokaistunut omistamiesi tavaroiden määrälle?

Mikä on kaikkein tärkeintä?

Hyvinvointi Oma elämä

Kolme kaunista – rohkeus, aamukahvi, kotikaupunki

Mitä jos kaikkialla voisi nähdä kauneutta?

Mä havahduin tähän ajatukseen matkatessani bussilla kotiin, siihen toiseen, ei jokapäiväiseen. Alitajunnassa lienee prosessoinut muisto lukemastani ihmisestä, joka joka päivä kirjoittaa ylös kauniina näkemiään asioita.

Ja mä haluan nähdä maailmassa enemmän kauneutta – ei vain suurta vaan myös ja etenkin pientä.

Tästä ajatuksesta voimaantuneena lähdin vaalimaan tätä kykyä juuri tähän, tänään – jolloin jokaisessa viikossa yritän nähdä kolme kaunista asiaa – tai toisin sanoen hetkeä, kiitollisuutta, muuten positiivista juttua, sillä onhan positiivisuus itsessään kaunista.

Sillä pakkohan sitä on sentään kolmen asian verran jotakin sellaista elämässään olla

eikö?

Ehkä sitä ei vain pysähdy katsomaan.

*

Mä hyppäsin juuri silmät kiinni, nyt jo toista kertaa melko lyhyessä ajassa.

Ja tunnen suurta tyytyväisyyttä, jopa ylpeyttä omasta rohkeudestani, joka on samalla niin luonteenvastaista,

mutta juuri siksi.

Ja musta tuntuu että oon matkalla juuri sinne minne pitääkin, ollen juuri parhaimmillaan itseni kuin koskaan.

*

Mulla ei ole enää kahvinkeitintä.

Parhaita hetkiä on silti lapsuuden kodissa vietetyt viikonloput, joissa aamu alkaa kahvilla. Herään aina aikaisemmin kuin yleensä, aamun vielä pimetessä, lukien päivän lehden, jota mulle itselleni ei koskaan tule, nauttien sitä kahvia ja sitä omanlaista, hiukan erilaista,

läsnäolon rutiinia.

*

Viikonloppu muutenkin toi tarvitsemaani pysähdystä.

Hyppyyn liittyen kaikki on ollut ja on vielä muutaman viikon aika hullun myllyä, jolloin on paljon kaikkea mietittävää ja tehtävää, joten oli ihanaa vain olla poissa kaikesta siitä.

Siinä ympäristössä josta on tullut hiukan vieras, mutta joka kuitenkin on tavallaan niin tuttu.

Kai siis kuin näkisi vanhan ystävän pitkästä aikaa.

Rakkaan.

Viimeksi:

Läpsystä vaihto?

Lue myös:

Hyppää silmät kiinni

Kolme kaunista – elämä, pariskunta, taivas

Kolme kaunista – ystävyys, yllätysmenu ja lounasta

Hyvinvointi Oma elämä