PUUT KAATUVAT: TONTTI ALKAA HAHMOTTUA

 

Viimeisimmästä asunnon rakentamista käsittelevästä blogipostauksestani, jossa kerroin taloprojektin ensivaiheista, on ehtinyt vierähtää jo useampi viikko. Tänä aikana tontilla on alkanut tapahtua, eikä sitä ole enää tunnistaa entisekseen.

Kuten olen kertonut, oli ostamamme tontti täynnä puita ja pensaita, sillä tontti oli ollut asumattomana kaksikymmentä vuotta. Tämän lisäksi tontilla oli vanha vaja ja sataneliöinen puutalo, jonka katto oli romahtanut keskeltä. Jotta pääsisimme rakentamaan taloamme tontille, piti sekä puut raivata että vanhat rakennukset purkaa pois tontilta.

Aluksi tontille tulivat puiden kaatajat. Tontilla oli useampi vanha, huikean korkea puu, ja ajattelimme, että metsurit alkaisivat kaataa puita niihin kiiveten ja osissa sahaten. Metsurit olivatkin niin ammattimiehiä, että he saivat kaadettua puut kokonaisina. Eräs valtavan kokoinen, 60 vuotta vanha kuusi kaadettiin millintarkasti meidän ja naapurimme tonttien väliin. Näky oli uskomaton.

Puiden kaato ja muun kasvillisuuden raivaus hoitui nopeasti yhdessä päivässä. Kaikki tontilla kaadetut puut ja risut haketettiin paikan päällä. Tämä hake myydään eteenpäin esimerkiksi talojen lämmitystä varten.

Tämän jälkeen purku-urakoitsija aloitti työnsä. Hän työsti kaivinkoneellaan puutaloa pala palalta ja samalla lajitteli kaikki purkamisesta aiheutuvat jätteet (esimerkiksi puu, betoni, tiili, metalli jne.). Oli mielenkiintoista oppia, että näinkin vanhan purkukohteen kaikki materiaalit todella lajitellaan ja pyritään käyttämään mahdollisimman paljon hyödyksi. Tämä tulee myös ehdottomasti edullisimmaksi sillä kaatopaikalle menevän sekajätteen maksu on kaikkein kallein.

Talon ja vajan purku-urakkaan kului aikaa vajaat pari viikkoa.

 

 

Ero entisen ja nykyisen välillä on kuin yö ja päivä. On tietysti sääli, että jouduimme kaatamaan tontiltamme käytännössä kaikki puut – muutama niistä oli niin kookas, että ne olisivat olleet vaaraksi niin meidän kuin naapureidemme talolle. Tontilla oli myös paljon niin vanhoja ja lahoja puita, ettei niitä kannattanut säästää. Tämän lisäksi puita piti tietysti kaataa rakentamisen tieltä. Puiden kaadon ja rakennuksen purkamisen jälkeen tontti humisee tyhjyyttään. Tästä onkin noussut kaksi huomiota.

Ensinnäkin tonttimme on aika mukavan kokoinen. Kylläpä siinä kelpaa asustaa! Toinen huomio onkin sitten vähemmän mukavampi: tonttimme on nyt varsin tyhjä, se kaipaa kodikasta vehreyttä. Päätimme kuitenkin, että sen sijaan, että säästäisimme lahot ja huonokuntoiset puut sekä pensaat, istuttaisimme tontille uutta elämää.

Jätimme tontille ainoastaan yhden puun – pienen tammentaimen.Tuo taimi seuraa toivon mukaan rakennusprojektiamme sen alusta loppuun asti.

 

lue myös:

meistä tulee talonrakentajia!

taloprojektin ensivaiheet: tila tontiksi ja purkulupa

talotoimittajan valinta

FOLLOW ME ON FACEBOOK / INSTAGRAM / PINTEREST

Koti Remontointi Sisustus Oma elämä

TALOSUUNNITELMIEN SYKSY

Tänään töihin kävellessä tuntui ensimmäistä kertaa syksyltä – ilmassa oli sellaista tietynlaista raikkautta. Tuntui jopa niin viileältä, että teki mieli vetää hanskat käteen.

Kirjoitin viime vuonna blogiin siitä, minkälainen muutosten syksy meillä on edessä. Ja samalla linjalla jatketaan tänäkin vuonna!

Tuntuu hassulta lukea tuota vuoden takaista kirjoitusta. Tuolloin olin vaihtanut työpaikkaa ja olimme muuttamassa Espoosta Helsinkiin. Olin haaveillut Helsinkiin muuttamisesta jo pitkän aikaa. Päädyimme muuttamaan vuokralle Lauttasaareen, sillä emme millään löytäneet ostettavaa asuntoa, joka olisi saanut molempien sydämen sykähtämään.

Vuosi on kulunut, ja olemme muuttamassa takaisin Espooseen. Mitä tapahtui?

Aika selkiytti ainakin jonkin verran omia ajatuksia. Ymmärsin, että vaikka rakastankin Helsinkiä, ei minun ole välttämättä pakko asua siellä – käynhän kuitenkin joka päivä keskustassa töissä. Tykkään myös toisaalta siitä, että koska työni on keskustassa, voin viettää vapaa-aikani muualla.

Perimmäinen syy oli kuitenkin Helsingin hintataso. Asunnot ovat sikamaisen kalliita, ja meidän oli vaikeaa löytää asuntoa, joka olisi täyttänyt toiveitamme ja kriteereitämme. Katselimme kyllä asuntoja monipuolisesti eri puolilta Helsinkiä (esimerkiksi Pohjois-Helsingissä on paljon mukavia alueita), mutta lopulta Espoo tuntui meistä kotoisammalta. Halusimme oman pihan ja luontoa ympärillemme, mutta emme halunneet muuttaa liian kauas Helsingistä. Kun sitten löysimme tontin Espoosta, tuntui kohtalomme sinetöidyltä. Mikä tärkeintä, tuntuu oikeasti hyvältä palata takaisin tuttuihin maisemiin.

Kolmas oivallukseni on se, että vaikka tavallaan tykkään kaupungin keskustassa asumisesta, vetää veri enemmän luonnon äärelle. Haluan, että kiviseinien sijaan ikkunastani näkyy vehreitä puita ja sinistä taivasta. Että minulla on tilaa hengittää.

panta & korvakorut Cailap (*saatu) // kauluspaita Zara // hame Zalando // kengät Massimo Dutti

 

Omaan kotiin muuttaminen siintää vielä ensi vuoden syksyssä, ja sitä ennen olisi edessä muutto jälleen yhteen vuokra-asuntoon Espooseen. Arki jatkuu samaa rataa kuin ennenkin, mutta puheenaiheet ovat vain aiempaa kauaskatseisempia – sanotaan vaikka näin, että tässä huushollissa ei ole päivää, jolloin ei puhuttaisi talonrakentamisesta!

Jos viime syksy oli muutosten syksy, niin tämä syksy on talosuunnitelmien syksy. Ja se kuulostaa parin vuoden odotuksen jälkeen omissa korvissa tosi ihanalta. <3

 

lue myös:

meistä tulee talonrakentajia!

ihana arki

miksi kaipaamme muutosta?

Kuvat: Saranda Dedolli / Tyhjä ajatus

FOLLOW ME ON FACEBOOK / INSTAGRAM / PINTEREST

Koti Oma elämä Ajattelin tänään Päivän tyyli