Sarja, josta kaikki puhuvat: Netflixin Squid Game

Suosikkisarja: ööö… ei ainakaan Squid Game.

Kuva: Netflix

Katsoin Netflixin eteläkorealaisen superhittisarjan Squid Game. Tietysti. Pitihän mun nyt ymmärtää, mistä kaikki kohisevat. Ja ymmärtää kaikkia niitä meemejä, joita some on viime päivät ollut täynnä.

Squid Gamesta on tulossa kaikkien aikojen katsotuin Netflix-sarja. Se on ohittamassa aiemmin tuota titteliä kantaneen Bridgertonin. Siinäpä muuten kaksi sarjaa, jotka eivät voisi olla enempää erilaisia. Tai no jaa, pitihän siellä 1800-luvun Lontoossa taistella ja käyttää vähän kyynärpäitä saadakseen haluamansa. Squid Gamessakin pitää taistella ja käyttää kyynärpäitä. Panokset ovat vain vähän erilaiset. Aviomies hyvästä suvusta vs. elämä. Pikkueroja, you know.

En oikein tiedä mitä sanoa Squid Gamesta. Oli ainakin varsin… hmmm… intensiivinen katsomiskokemus. Tietysti vihasin sarjaa sydämeni pohjasta. Vastahan minä viime postauksessa jeesustelin ikävistä ja ankeista sarjoista. Ja samaan aikaan ymmärsin kyllä, miksi sarjasta on tullut niin suosittu. Jos otan jeesusteluni pois yhtälöstä ja ohitan kaiken hyvin graafisen väkivallan ja ällöyden, Squid Gamehan on loistavaa sarjaviihdettä. Se pitää otteessaan. Ei oikein voi lopettaa katsomista, vaikka ruudulla tapahtuu kaikkea inhaa, ikävää ja ahdistavaa.

Ei herkille, luonnollisesti. Aika nopeasti sitä tajuaa, kestääkö Squid Gamea vai ei. Ja sitten kun on päättänyt että kestää, sitä on vain roikuttava mukana inhaan loppuun asti. Koska pitäähän sitä nyt tietää, miten se päättyy. Vaikka tiedostaakin, että todennäköisesti ei hyvin.

Tein kohtuullisen spoilerittoman (sisältää viittauksia juoneen mutta ei varsinaisia spoilereita) tiivistelmän omasta katsomiskokemuksestani. Se meni jokseenkin näin:

Ensimmäinen jakso

Okei okei mikä homma.

Ei tää nyt välttämättä nappaa. Katsotaan nyt silti vielä vähän….

Ei ei ei, älä tee sitä! Juokse pois XXX, tää homma ei tule olemaan sen arvoista.

No täällä sitten ollaan. Let the Games begin, ilmeisesti.

Hiton punahaalarit olette ahdistavia. Ja mikä fiksaatio Netflixillä on punaisiin haalareihin?

Noooooooouuuuuu mitä hittoa mikä on tämä saatanallinen sarja. Pause pause pause. Fuuuuuuck fucking fuck. Hyvä luoja mitä olen mennyt katsomaan. TÄTÄKÖ KOKO MAAILMA KATSOO??

Toinen jakso

No täällä sitten ollaan. Tokassa jaksossa kaikesta huolimatta. Mitä sinä teet Maisa, juokse pois, tää homma ei tule olemaan sen arvoista.

Älä sitten juokse, M, omapa on päätöksesi. Let the Games continue, ilmeisesti.

Helvetin helvetillinen säästöpossu.

MINÄ EN OLISI PALANNUT.

Kolmas jakso

Hyvä XXX, paljasta tämä saatanallinen kidutussaari ja pelasta kaikki.

Okei olen sun puolella XXX, älä vaan kuole. (Mitä sinä teet Maisa, kai sun pitäisi tajuta olla olematta kenenkään puolella, älä nyt muodosta emotionaalista sidettä yhteenkään hahmoista, koska… no koska ei käy hyvin sanoo järki…. ja emotionaalinen side muodostettu koska fuck järki).

Apua tää homma jatkuu taas. Eiiiiiiiiii. En kestä. Fuck. Apua. Miksi minä katson tätä???

CRASH LANDING ON YOU OLI PALJON KIVEMPI ETELÄKOREALAINEN HITTISARJA!! 

Neljäs jakso

Hyvä luoja tämä ei ole kivaa.

Ääääää, ällöä ällöä ällöä. Katson tätä sormien välistä.

MIKÄ ON TÄMÄ INHA PELI MINÄ VIHAAN TÄTÄ. VIHAAN. KUKA ON KEKSINYT NÄMÄ SAATANALLISET PELIT?

Mutta katson silti, en tajua.

Viides jakso

XXX ja XXX, älkää kuolko.

Apua nyt tämä on inhan lisäksi jo pelottavaa. Älä jää kiinni, XXX!!

Kuudes jakso

Se naru oli toisin päin, XXX. Fuck.

Hiton mustanaamio.

Eiii miten sairas käänne. Nou nou nou nou.

En halua tätä enää. Katson silti.

Eiiiii, XXX. Eiiii, XXX. Eiiiii, XXX. Iskuja iskujen perään. Poloinen sydämeni. Damn you, Squid Game. HE ANSAITSIVAT PAREMPAA!!!

Seitsemäs jakso

Olen emotionally drained. 

Oho joku EI kuollut.

Hiton rikkaat kusipäät, fuck you jokainen. FUCK YOU.

Miten nämä pelit voivat mennä koko ajan kamalimmiksi??

Onneksi eivät pelaa kirkonrottaa tai rokkapataa, menisi lapsuusmuistoni piloille. Kuinka hyvä peli kirkkis olikaan. Saako sitä pelata aikuisenakin? Idea: aikuisille tarkoitetut pihapelijumppatunnit. Vähän kymmentä tikkua laudalla, vähän kirkkistä, vähän polttopalloa ja mustekalaa, vähän pesistä ja kaksykköstä. Osallistuisin. KUNHAN KUKAAN EI KUOLE JOS HÄVIÄÄ!!!

Kahdeksas jakso

Juokse, XXX, juokse!!

Voi ei, XXX, tämä ei lupaa hyvää. Ole kunnossa, jooko.

Hiton rikkaat kusipäät, fuck you edelleen.

OMG! Osasinko aavistaa että XXX on XXX:n XXX? Whyyyy, XXX, why?

Nouuuu, miksi teit noin, hän oli sinun XXX??!?!

EIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII. Fuuuuck. Mitä hittoa miksi teit tämän, Squid Game? Haluan itkeä. Kaikkein pahin isku.

Kolmannen jakson M haluaa muistuttaa, että hän yritti varoittaa sinua M. Ja M, päätit olla kuuntelematta järkeäsi. ”Fuck järki” taisit sanoa.

Yhdeksäs jakso

Voiko tämä nyt vain olla ohi?

Tietysti tämä on viimeinen peli. Ja tietysti XXX ja XXX ovat ne tyypit, jotka tämän ratkaisevat. Tietysti, olisi pitänyt tajuta.

Saanko vielä kerran sanoa fuck you rikkaat kusipäät.

Äääh. Nou. Apua. Ällöä! Älä tee sitä! Hyvä, XXX! Nouuuu, XXX, miksi teit sen?! Fuck.

Kuinkahan moni on tämän sarjan aikana googlettanut, kuinka monta euroa 45,6 miljardia wonia on? Minä ainakin. (Vastaus: aika monta euroa.)

Ja tietysti XXX on XXX. Koska emme vielä olleet kestäneet tarpeeksi.

Äääääh, OMG mitäh! Fuuck. Minä olin surullinen sinun puolestasi, XXX!! Helvetti. Fuck you sinullekin en välitä vaikka olet XXX.

Okei tämän sarjan ainoa sydämellinen käänne. Ainakin sain yhden iloisen hetken kaiken paskan keskelle. Yhdeksän jaksoa, yksi kaunis heti.

Pysäytä se kusipää, XXX!!! Haluan sinun lähtevän tapaamaan XXX:ää, mutta pysäytä silti se kusipää. Ja pysäytä kaikki ne kusipäät!

Okei tästä tulee selkeesti toinen kausi.

Loppu. Ja nyt minä katson New Girliä koska tarvitsen jotain joka puhdistaa sieluni. Ainakaan kukaan ei kuole True Americanissa.

Hyvästi Squid Game, olit kamala. (Ja hyvä on, koukuttava.)

PS. Kun nyt olen jo pimeällä puolella, ehkä mun pitää seuraavaksi katsoa Midnight Mass.

LUE MYÖS:

(Saattaa olla, että kaivelin arkistojani iloisten, sydämellisten ja leppoisten hyvän mielen sarjojen toivossa. Koska Squid Gamen jälkeen pitää selkeesti katsoa jotain huomattavan paljon korkeamman nauru- ja kissanpentuindeksin sisältöä.)

SEURAA BLOGIA:

Bloglovin // Instagram

Kulttuuri Leffat ja sarjat

Viime aikojen suosikkiasioita: kaksi ankeaa, hyvää sarjaa (ja kaksi tulevaa suosikkia?)

Suosikkiasioita: no komediat silti!

The Problem with John Stewart, Maid, Cruel Summer, Quicksand
Kuvat: Apple TV+, Netflix, Freeform / Amazon Prime

En tiedä, olenko tässä blogissa jeesustellut tarpeeksi sillä, että minä en jaksa ikäviä ja synkkiä sarjasisältöjä. Jos en ole, jeesustelen vähän lisää: pari vuotta takaperin kyllästyin totaalisesti kaikkiin hiton Criminal Mindseihin ja Luthereihin ja muihin tympeisiin, ahdistaviin ja pelottaviin sarjoihin, jotka vain saavat menettämään yöunensa. Päätin tuolloin, että en enää halua täyttää päätäni sarjamurhaajilla ja ällöttävillä rikosmysteereillä vaan sarjoilla, joissa on mahdollisimman korkea NKI (nauru- ja kissanpentuindeksi).

Liekö se tämä syksy vai mikä, mutta olen nyt vähän lipsunut jalosta päätöksestäni; viime aikoina olen katsonut sarjoja, joiden NKI on ikävän alhainen. Toki vetoan tässä jättämääni takaporttiin: jos katson ikäviä sarjoja, ainakin niiden pitää olla hyviä. Noh, tässä kaksi viime aikoina katsottua alhaisen NKI:n hyvää sarjaa. Ja vähän muutakin sälää.

Quicksand – suurin kaikista / Netflix

Noniin. En minä tiedä, miksi päädyin katsomaan tämän kovin synkän ruotsalaisdraaman. Tai tiedän, Netflixin algoritmien vuoksi. Katso yksi synkkä sarja, algoritmit tyrkyttävät kymmenen lisää. Tässä tapauksessa syytän Netflixin algoritmeja yritysvakoilusta, pari vuotta vanha Quicksand lävähti etusivulle heti sen jälkeen kun olin katsonut Amazon Primen Cruel Summerin (siitä lisää kohta).

Quicksand oli näistä se ikävämpi. Se kertoo teinityttö Majasta (Hanna Ardéhn), sellaisesta ”parempien piirien” tyttärestä, jota vastaan nostetaan murhasyyte järkyttävästä teosta. Sarja kaipaa vahvat sisältövaroitukset: väkivallan ja seksuaalisen väkivallan vuoksi nyt ainakin. Koko homma on vähän vaikea katsoa. Koko ajan tekee mieli huutaa, että ”juokse, juokse, juokse Maja, juokse pois hänen luotaan”. Ei auta. Mutta siis hyvin ja koukuttavasti tehdyt kuusi jaksoa, vaikka aihe on inhottava. Suosittelen, kunhan perään katsoo jotain kivempaa. Tai toinen mulla toimiva kikka: menee näyttelijöiden Instagramiin katsomaan kuinka hauskaa kaikilla oli kyseisen ikävän sarjan kuvauksissa. 😀

PS. Koska algoritmien lisäksi Netflixin someviestintä tekee jatkuvasti töitä, tiedän nyt että Quicksandin miespääosaa esittävä Felix Sandman (oikein hyvä, kammottava roolisuoritus) oli aiemmin FO&O-poikabändissä Young Royalsin Simonin eli Omar Rudbergin kanssa. Tiedän myös, että eräs Young Royalsin kalakohtaus viittaa kyseiseen bändiin. Tuollaisilla asioilla täytän pääni. Koska mitä sitä matemaattisilla kaavoilla tekisikään.

Cruel Summer / Amazon Prime

Selvisin reilu viikko sitten kahden viisaudenhampaan poistosta. Itse asiassa ei ollut paha ollenkaan, olin pelännyt paljon pahempaa. Mutta kyllähän sitä pari päivää oli vähän arka suu. Anyways, mun viisaudenhampaanpoistosarjani (?) oli Amazon Primen Cruel Summer -teinidraamatrilleri. Aloitin sen operaatiopäivänä, kun piti saada jotain muuta ajateltavaa. Ja jatkoin, kun olin raahautunut verta vuotavan suuni kanssa takaisin kotiin. Oikein pätevä ja koukuttava sarja viemään ajatukset muualle. Voin kyllä suositella Cruel Summeria, vaikkei olisikaan viisaudenhampaan poisto edessä. Tosin sisältövaroitukset tähänkin, sisältää kohtauksia groomingista ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Sarja kertoo kahdesta teinitytöstä, Katesta (Olivia Holt) ja Jeanettesta (Chiara Aurelia). Kate katoaa ja Jeanette ”varastaa” tämän elämän. Kun Kate vuoden päästä löydetään, syyttää hän Jeanettea roolista katoamisessaan. Jaksot hyppivät Katen ja Jeanetten näkökulmien välillä ja sijoittuvat samoihin päiviin kolmen vuoden ajalla. On epäluotettavaa kertojaa, mysteeriä ja teinidraamaa. Ja kaiken ikävän ohella ysäriä; tapahtumat ajoittuvat vuosiin 1993-1995.

Sarjasta on tulossa toinen kausi. En ole oikein varma mitä ajattelen siitä. Tuntuu vähän turhalta, mutta ehkä olen väärässä. Ja onpa joku syy, miksi edelleen maksan Amazon Primestä.

Ted Lasso 208 / Apple TV+

Saisinko puhua Ted Lassosta? Tarkemmin sanottuna Ted Lasson kakkoskauden kasijaksosta? Pitää tosin ennen sitä myöntää: olen ollut ihan vähän pettynyt Ted Lasson kakkoskauteen. Ei se huono ole, ei ollenkaan. Se on vain ollut vähän all over the place. Joku harmonia siitä puuttuu. Mutta niin, se kasijakso. Mitään spoilaamatta haluan sanoa, että se yksi hetki Jamien (Phil Dunster) ja Royn (Brett Goldstein) välillä oli hyvin mahdollisesti suosikkihetkeni koko sarjasta. Iski sydämeen. Pisteitä kaikille!

Tämä George Harrisonin kappalekin oli loistava valinta kyseiseen kohtaukseen:

Maid / Netflix / tulossa 1.10.

Olenko se vain minä vai näyttääkö Netflixin tuleva Maid-draama todella hyvältä? Sarja pohjautuu Stephanie Landin elämäkertateokseen Maid: Hard Work, Low Pay, and a Mother’s Will to Survive, joten odotan kaiken ilmeisen ankeuden lisäksi inspiroivaa tarinaa nuoren äidin tahdosta rakentaa tyttärelleen parempi elämä. Trailerin perusteella vaikuttaa vähän siltä, että Margaret Qualley tulee potentiaalisesti saamaan palkintoehdokkuuksia roolisuorituksestaan. Hänen äitiään esittää tosielämän äitinsä Andie MacDowell.

https://www.youtube.com/watch?v=tGtaHcqsSE8

The Problem / Apple TV+ / 30.9. alkaen

Toinen tuleva sarja, jota odotan: The Problem with Jon Stewart. Koska Jon Stewart rocks! On elänyt hiljaiseloa jo tarpeeksi pitkään. Ja koska sarja kuulostaa Apple TV+:n versiolta Last Week Tonight with John Oliverista. Tiedetään, John Oliver ei olisi John Oliver ilman Jon Stewartia. Mutta silti.

PS. Onneksi Sex Educationin kolmoskausi tuli just Netflixiin, ainakin siinä on korkea NKI! Hukutan ikävät asiat katsomalla  Otisin ja Ericin sydämellistä ystävyyttä.

LUE MYÖS:

SEURAA BLOGIA:

Bloglovin // Instagram

Kulttuuri Leffat ja sarjat Musiikki Suosittelen