Tag: syöpä

Mitäköhän kaikki ajattelee, kun näin hyväkuntoisena täällä heilun ja vien poikaa aamulla hoitoon? Sairaslomalaisena huono omatunto on päivittäinen vieras. Yleensä mieheni vie pojan aamuisin hoitoon, mutta tänään oli hänen työkiireidensä vuoksi minun vuoroni, ja aloin paluumatkalla miettiä, miltä tämä kaikki näyttää. Päiväkodissa syövästäni toki tiedetään, mutta Hesarin artikkelin myötä moni muista vanhemmistakin on saanut tietää […]

Tänään olen riemuinnut. Oli jälleen sairaalapäivä, ja syöpälääkäri kertoi verikokeiden olleen hyvät, viimeksi viitearvojen yläpuolella olleet kilpirauhasarvotkin olivat rauhoittuneet. Sain, siis, jatkaa matkaani seuraavista ovista sisään tiputussalin puolelle. (jos verikokeet tai oma vointi paljastaisivat jotain huolettavaa, laitettaisiin lääkehoito tauolle oireiden hoitamisen ajaksi) Aurinkoisessa hoitosalissa oli jälleen yhtä aurinkoinen tunnelma, tai näin ainakin itse iloisena havainnoin […]

Lukiko kukaan eilen Helsingin Sanomien printti- tai verkkolehteä? Törmäsitkö siellä juttuun melanoomasta? Se olen minä!!! Annoin pari viikkoa sitten haastattelun toimittaja Kata Malmbergille, ja tunnin mittaiseksi venyneestä vuodatuksestani poimittiin osa tuohon artikkeliin. Minun mielestäni on todella hyvä, että melanoomasta puhutaan, sillä sen hoito alkuvaiheessa on (fyysisesti) helppoa hyvin ennustein, mutta ihmisten tieto on usein aiheesta […]

Jos minulta kysyy, mikä hallitsi mieltäni eniten viime talven ja kevään ajan, vastaan ennemmin leikkaus ja siitä toipuminen kuin itse syöpä. Tottakai syöpä kulki koko ajan mukana mutta ennemminkin siellä takaraivossa, vähän sellaisena yleissävytteenä kaikkeen olemiseen ja tekemiseen, mutta se ei ollut läheskään kaiken aikaa aktiivisesti mielessä. Ajan ja energian vei leikkauksen seuraukset. Mitäs kaikkea […]

Kun oma kuolevaisuus on läsnä melkein joka hetkessä, ja arjen määrittävänä tekijänä on epätietoisuus, nousee nostalgia esille sekä hyökyaallon että tipoittain ärsyttävän vesihanan tavoin. Tuo kappale tuo mieleen teinivuodet, sen ihmisen kanssa höpöttelin hassuja yhdissä opiskelijabileissä mutta en koskaan sen jälkeen, silloin kerrankin kiroilin isälleni ja pyysin anteeksi Geisha-rasialla, olen aina tykännyt Ässä Mix -pussista […]

Minulla syöpä ei näytä tällä hetkellä juuri miltään, ja päällepäin sairastamistani ei voisikaan arvata – ainakaan vielä. Voin fyysisesti hyvin, ja aivan minimaalisia juttuja lukuunottamatta voin aivan samoin kuin ilmankin tätä tautia. Minulla syöpä näyttäytyy enemmän ajoittaisena väsymyksenä, huonotuulisuutena ja ainaisena stressinä, joita yritän kuitenkin sairasloman turvin hallita. Jaksan ihan kivasti. Usein jopa tosi kivasti. […]

Normaalin arjen keskellä syöpä nostaa välillä päätään ajatuksissani aivan yllättäen. Saatan olla puuhailemassa jotain ihan tavallista kotihommaa, ja yhtäkkiä kyyneleet meinaavat nousta silmiin ja sydämeen asettuu raskas ja hiukan katkerakin tunne. 1. Ikea Tiedättehän, miten Ikeassa tulee suunniteltua ja haaveiltua? Miten käytännön ostosten lisäksi varsinkin toisen kerroksen mallihuoneissa ja -asunnoissa tulee mietittyä tulevaisuuden kotia, sitä […]

Olen voinut niin monta viikkoa niin hyvin, että syöpä tuntuu olevan hiukan epätodellista, sumuverhon takana olevaa vaihtoehtomaailmaa, johon en välttämättä joudu enää takaisin. Mikäänhän ei ole vielä diagnoosissani ja tilanteessani muuttunut, mutta minulla on ollut jo monta viikkoa niin hyvä olo, aivan normaali olo, että välillä on itsekin vaikea uskoa tilanteen vakavuutta. Kun heinäkuun alussa sain […]

”Onko kellään lähisukulaisellasi ollut melanoomaa?” Hoitoprosessin aikana minulle moneen kertaan esitetty kysymys sai minut jokin aika sitten tajuamaan jotain aika pysäyttävää. Kukaan lähisukulaisistani ei voi enää ikinä vastata samaan kysymykseen kieltävästi. Melanooma ei varsinaisesti ole suoraan periytyvää, mutta siihen voi olla geneettinen taipumus. Olen perinyt sekä äitini että isäni puolelta punaiset hiukset ja vaalean ihon, […]

Pessimisti ei pety. Vastatessani muiden kyselyihin tilanteestani ja hoidoistani kerron useimmiten sen kaikista huonoimman ennusteen, mikä ei ole suinkaan mitään omaa huikentelevaisuuttani vaan ihan lääkärin suusta kuultua. Perustelen asennettani äärimmäisellä pragmaattisuudella ja todellisuudesta irrotetulla neutraalilla lähestymistavalla. Ei minun silti tarvitsisi puhua ihmisille siitä kaikista lyhyimmästä ennusteestani, mutta sillä tavoin käsittelen asiaa itsekin. Kun huonot uutiset […]