Placeholder image

Talvilinnut

Kireä pakkanen jäädytti vihdoin kelkankuljettavan jääkannen Ruotsinsalmen väylään Tiutisen edustalle. Viime sunnuntaina näkyikin lähisaareen kulkijoita, toisilla eväät repussa. Viikon puoliväli toi sitten taas kovat pohjoistuulet ja jäät rikkoutuivat, mikä vei ainakin luistelujään. Lumisateet viimeistelivät tuhon: lumen alla jäätyminen ei ole lainkaan tehokasta. Uudelleen jäätyneiden telien väleissä ja päällä ei liene mielekästä viilettää, nenälleenhän siinä menee! […]

Placeholder image

Pakastin jatkaa kesää

Nyt ovat meneillään Loppiaisesta alkaneet härkäviikot: pyhättömät arkiviikot, jolloin ei herkutella, vaan tehdään töitä! Mutta vielä loppiaisena kasattiin jouluruokien jämät pöydälle ja loihdittiin niistä paistoksia ja keitoksia. Kinkun rippeistä tuli oikein hyvä hernekeitto. Paitsi, että unohdin ostaa kuivatut herneet. Mies sitten ehdotti purkkihernekeiton tuunaamista, mikä olikin loistoidea! Höyryttelin jäljelläoleaa kinkkua kattilassa vähässä vedessä, riivin ja […]

Placeholder image

Vielä tänään ei jäälle ole asiaa!

”Onks rannat riittees?” kysyy äitini mies heillä käydessäni. Samoilla sanoilla oli hänen työkaverillaan tapana huikata Tiutisen miehille talvihuomenet konepajalla, jossa olivat töissä. ”No nyt on! Ja kunnolla vielä.” Jos viime sunnuntaina Ruotsinsalmi velloikin vielä valtoimenaan vaahtopäiden puskiessa rantakiviin, niin eipä loiski enää lainehet. Tuli kirpeät pakkaset ja alkoi veden ja ilman vuoropuhelu: Vesi höyrysi peittäen […]

Placeholder image

Joulupöytä Tiutisessa

No ni! Tänään on Tapaninpäivä, Toinen Joulupäivä. Eilen oli paitsi Jeesuksen, myös oman äitini syntymäpäivä. Vierailin luonnollisesti jälkimmäisen tykönä. Syntymäpäiväonnittelut vielä kummallekin! Monista aikataulutuksista johtuen aikaistimme joulun viettoa päivällä. Aatonaattona istuimme joulupöytään. Hyvässä seurassa sitä popsii vaikka pieniä kiviä, saati sitten kaloja, juureslaatikoita (lootia) ja lihoja. Ehkä vähempi olisi ollut parempi, mutta tilaisuus on jo […]

Placeholder image

Kaamos

Silmä tottuu keskeneräisyyteen, muttei valottomuuteen. Kuinka mones pitkitetty syksy meillä onkaan jo menossa? Aamulla vaellamme pimeässä kouluihin ja töihin, ja jo kahden jälkeen iltapäivällä on taivaalta valo painunut mailleen. Taisi tuossa parina päivänä aurinko pilkistää puolenpäivän tienoilla. Toivottavasti kaikki kynnelle kykenevät ehtivät sen noteerata. Vielä viime vuosikymmenen puolella meille parinakin jouluna haettiin joulukuusi lähisaaresta hiihtämällä, […]