Ladataan...
Turhaa tuhlausta

Se on nyt soronoo. Ja elämä alkaa. No sehän on alkanut jo vuonna kivi ja kuoppa, kun synnyin tänne rämpimään tohon inhottavaan lumisateeseen. Tänään se päivä koitti. Se viimeinen työpäivä rikkaassa suomalaisessa pörssiyrityksessä. Firmassa, joka teettää kalliin työn halvemman kustannuksen maassa. Mutta sehän nyt ei ole uutta, sehän nyt vaan on hullua maksaa liikaa. Mutta mun riisto loppui nyt. Haha! Sarkasmia ja sarkasmi on vaarallista!

Mutta kyllä mulle tuli taas surullinen olo. Itse halusin tietenkin lähteä, koska haluan saada tulevaisuudessa parempaa palkkaa. Miten ihmeessä sitä kuitenkin huonoonkin kohtaloon kiintyy niin, että lähdön hetkellä tulee kyynel? Muistan, kun työkaveri lähti toiseen firmaan. Hän oli niin apea, kun hän lähti. Yllätys, yllätys, tänä syksynä hän palasi takaisin senior accountantiksi. Toinen työkaveri lähti myös vähän sen toisen työkaverin perään. Ja hän tuli myös takaisin tiiminvetäjäksi. Meillä kaikilla loksahti suu auki. Siis mitä? Ne ihmiset, jotka lähtivät ja eivät osoittaneet uskollisuutta firmalle, palasivat astetta paremmille paikoille. Meillä on kaksi kerrosta täynnä osaavaa porukkaa. Olisi ollut paljon rehellisempää ottaa uskollisia työntekijöitä niihin virkoihin. Siis niin paskaa henkilöstöpolitiikkaa. Mutta milloin maailma on ollut rehellisten paikka.

Mä lähdin siksi, että mä uskallan ja haluan uskoa mahdollisuuksiini. Minä lähdin siksi, että en ikinä saa sitä senior accountantin paikkaa, koska palkkarahoissa säästetään. Minä lähdin siksi, että en viihtynyt. Minä lähdin siksi, että ketutti, kun työ oli liian helppoa. Kolme neljästä viimeisestä kehityskeskustelusta on ollut tyyliin "pidetään sinun tavoitteesi samana". Just just joo! Ei paljon kannusta. Siinä vaiheessa ajatteli ottaa jalat alle. Minä lähdin siksi, että palkka oli liian alhainen oman työn laatuun nähden. Ja syitä on monia. Tokihan mä viihdyin, kun mua komenneltiin koko ajan. Se tuntui erikoiselta. Tokihan mä viihdyin, kun tunsin olevani muita ahkerampi työntekijä. Tokihan mä viihdyin, kun sain olla ainoana suomenkielisenä paras ja kiitelty asiakaspalvelija.

Aika aikaansa kutakin! No nythän mä oon vapaa! Ja vapautta juhlin tänään menemällä elokuviin katsomaan Bohemian Rhapsoryn. Tänään elokuvalippu maksaa 4,10 senttiä. Ehkä sitä kuitenkin tulee ikävä näitä Viron hintoja. Milloin Suomessa on elokukuvalippu maksanut noin vähän? Siis sinä vuonna kuokka ja kivi, kun synnyin rämpimään tähän lumisateeseen. Kekkele!

Yäk, en mä tätä kuvaa halunnut. No olkohon! Elämässä voi kyllä aina valita!

 

Ladataan...

Ladataan...
Turhaa tuhlausta

Teree! Enää kaksi päivää töitä nuljubutiikissa. Ja sitten soronoo! Tein tänään jotakin hömppelin videohaastatteluja ja ihme Eila Kaislan soveltuvuuskokeen. Ja kyllä nyppi! Johonkin hemmetin just parintonnin palkatyöhön vaaditaan tollaisia. Hello? Onneksi minulla on vielä se Ekonomiliiton mentori, niin kysyn kyllä, että onko järkeä laittaa etopaikkoihin soveltuvuuskokeet. Ja itse työhön ei vaadita kuin asiakaspalvelukokemusta.

Olin kerran Lemminkäisellä työhaastattelussa Helsingissä. Mainitsen nyt tarkoituksella Lemminkäisen, huijarikartellifirman, koska niin ketuttaa koko työhaastattelu. Jotakin prouvat siinä lukivat CV:stä, että olen tehnyt vaikka mitä elämäni aikana. Vähemmän siis ollut työttömänä. Niin se työhaastattelija kehtas sanoa minulle, että sinä olet tehnyt elämässäsi paljon vääriä valintoja. Menin niin kipsiin, että en osannut sanoa mitään. Siis häh? Niin siis minkähänlaisia vääriä valintoja? Tietääksi minulla ei ole penniäkään velkaa. Ei ole asuntoa, ei ole autoa. Ja opinnoista jäi nolla euroa maksettavaksi valtiolle. Siis eat this! Ettäs kehtas ämmä lohkasta? Kerroin tempperamenttiselle ystävällekin tapauksesta. Hän sanoi, että olisi lähtenyt kävelemään samantien. No seuraavalla kerran osaan lähteä ja lähden niin, että ovet paukkuu.

Tuli täsä mietittyä, että mitä ne elämän väärät valinnat ovat. Niitähän tekee jokainen. On ollut sellaisia poikaystäviä, että on ollut hyvä, kun heistä on päässyt eroon. Ehkä elintarvike-ekonomiankaan opiskelu ei ollut niin järkevää silloin nuoruudessa. Kauppatiede oli ehdottomasti mielenkiintoisempa. Ehkä ei olisi kannattanut olla Uudessa-Seelannissa töissä maisterina pelkkänä kaupan myyjänä ainakaan kahta vuotta. Pätkätöitäkin on joutunut jonkun verran tekemään, ja jatkoa ei ole mistään luvattu. Virossa työskentely ei ole opettanut kuin SAPpia, erilaista käyttätymistä ja ehkä kulttuuri-iloja. Eläkettä siitä ajasta ei saa etc.

Nyt on ehkä oppinut sen, mitä pitäisi valttää esim. tilitoimistoja, liian huonopalkkaisia virolaisia työpaikkoja. On oppinut senkin, että työpaikkaa ei todellakaan välttämättä koskaan saa. Elämä pitää elää sitten jotenkin muuten riehakkaasti. Omasta taloudesta on oppinut sen, että liika kuluttaminen pitää loppua nyt. Nyt olen vienyt jo liian monta mustaa muovisäkkiä kierrätyskeskukseen. Mikä mun päässä on liikkunut, kun olen kahden ja puolen vuoden aikana ostanut sellaiset määrät vaatteita ja rojua? Onko mulla päässä vikaa? Ihan varmasti!

Sitten on oppinut sen, että itsestään ei kannata paljastaa paljon mitään. Muuta kuin kokeilumielellä. Työkaverit ja ihana pomo meinaan juoruaa mun asiat eteenpäin yhdessä sekunnissa. Mutta onneksi pomo juoruilee myös heistä minulle. Idiootti! Sen asian kyllä tiesin jo etukäteen. Jo kodin kasvatukseen on kuulunut äidin neuvot, älä kerro itsestäsi asioita. Millä sä muuten tutustut ihmisiin, jos sä et itsestäs edes vähän paljasta? Selkäänpuukottaminen on just ihanaa!

No jatkukoon tämä väärien valintojen - kierre. Mitä se muille kuuluu? Ja mikä on se oikea valinta loppupeleissä? Typerä kulissi, jonka sä olet hankkinut liian hyvällä palkalla. Palkalla, jonka saavuttamiseen sä olet tarvinnut röyhkeyttä?

Jou jou, ihana nainen Brandenburgilla. Tänne mä lähden vielä uudelleen, vaikka en vähään aikaan. Berliini ei ole koskaan väärä valinta!

Ladataan...

Ladataan...
Turhaa tuhlausta

Nyt kun mä etsin uutta työtä tai olen etsinyt sitä tuloksetta jo yli vuoden päivät, niin on alkanut kiinnostaa, että mitä palkka maksaa esim. työnantajalle. Ennen kuin lähden laskelmiin, niin ihmettelen, että kuinka voidaan Suomessakin maksaa vaativista työtehtävistä aikasta pientä palkkaa. Talous- ja velkaneuvojan Y13 - virassa palkka olisi 2380,6 euroa ja Verohallinnon asiakasneuvoja 2108,71 euroa. Lähde: www.valtiolle.fi. Aika pienet ovat palkat suhteessa vaadittavaan osaamistasoon.

No mä tässä laskin, että minkä verran on mun nettopalkka Suomi vastaan Viro. No on se Suomessa vielä progressiivisella verolla vielä vähän suurempi kuin Virossa. Virossa ei saa esim. eläkettä.

 

Suomessa

Virossa

Palkka

1300

1300

Työttömyysvakuutusmaksu

19,50

20,8

Ennakonpidätys

32,5

166,95

Työeläkemaksu

87,75

Tuntematon

NETTOPALKKA

1160,25

1112,25

Mutta mitä maksaa palkka työnantajalle. Mun palkka on se 1 300 euroa kuussa. Sitten työnantaja maksaa lisäksi meistä kaikista työntekijöistä

1 Tyel-perusmaksun                 24,98 %

2 Työttömyysvakuutusmaksun 0,50 %

3 Työnantajan sairasvakuutusmaksun 0,77%

4 Työntekijäin ryhmähenkivakuutusmaksun keskimäärin 0,066%

5 Tapaturmavakuutusmaksun     0,80%

 

Nyt en ehdi tekemään mitään laskelmia, koska mun pitää mennä katsomaan tv-ohjelmaa siitä, kuinka työttömillä tehdään rahaa. Sen sijasta, että niillä rahoilla voitaisiin oikeasta palkata ihmisiä töihin. Gu nite! Sweet dreams about work.

Ladataan...

Pages