Kokemuksia virolaisesta työilmapiiristä ja työkavereista

Nauran niin läpeensä noita työkavereiden käyttäytymismalleja, että pissa meinaa joskus tulla housuun. Tämä kertomus on vain minun omakohtainen kokemus virolaisten kanssa työskentelystä. Ei siis mikään absoluuttinen totuus. Muilla ihmisillä voi olla kivoja kokemuksia virolaisten kanssa työskentelystä. Mutta minusta he ovat vähän pimeitä työkavereita.

Aloitin kirjanpitäjänä Suomalaisen firman talouspalvelukeskuksessa kesällä 2016. Olin tietenkin alussa ihan onnesta soikeena, kun sain oppia SAPpia ja sain olla töissä samassa firmassa rakkaan ystäväni kanssa. Hän on töissä Suomen puolella ostopäällikkönä, joten teemme paljon yhteistyötä.

Minua jännitti kamalasti ensimmäisellä viikolla, ja en varmaan oppinut mitään koko SAP- koulutuksen aikana. Nukuin huonosti ja olin ihan pilvessä. Minun kanssani onneksi aloitti kolme muutakin ihmistä. Kaksi heistä on jo lähtenyt yrityksestä. Ja minä lähden tammikuun lopulla.

Koulutuksen jälkeen aloin tosi toimeen. Työkavereina oli kaksi ihmistä. Toinen m***lkku ja toinen ihan ok. Tai jälkeenpäin ihan ok, kun se senior accountant sai oman pienen Puolan ja Tsekin ryhmänsä vetääkseen. Onneksi siitä kuspäästä päästiin eroon. Toisesta työkaveristakin tuli ihan kiva, kun hän sai ilkeän senior accountantin työt ilman senior accountant titteliä.

Pian huomasin, että mitään apuja työntekoon ei ole tulossa. Itse piti katsoa systeemistä kaikki vanhat laskut, että jotakuinkin oppi tietämään, että kenelle se lasku lähtee asiatarkastukseen. Tein siis aluksi osastokustannuslaskuja, jotka lähetettiin hyväksymiskiertoon ostajille. Senior accountant oli oikein ihme kyylä. Kyseli koko ajan, että missä laskun numerossa olen menossa. Hello, miksi halvatussa? No siksi kuulemma, että me kaikki emme tekisi samoja lasku. Hän nyt ei edes tehnyt tavallisia kiertoon laittoja, koska hänellä nyt oli asenne ”I don´t have to do this and that”. Sittemmin olen tehnyt kaikentyylisiä ostolaskuja oman kiinnostukseni mukaan. Onneksi. Ja kyylä on tosiaan pois silmistä.

Hänellä on suorastaan takapuolesta oleva tapa ilmoittaa jokaisesta tekemästä virheestä. Ja se sama tapa on näköjään myös sallittu muillekin työkavereille, maassa maan tavalla. Kutsun sitä Russian time- ajan työtyyliksi. Mutta vastaavaa ihme nöyryytystä en ole VIELÄ kokenut Suomen työpaikoissa.

Joka ikisestä virheestä hän laittaa vieläkin kuvakaappauksen Snipping toolilla ja saarnat perään: Kutsun niitä lentäviksi lauseiksi. Haha!

1 YOU SHOULD AWAYS CHECK, ESPECIALLY WITH THESE

2 HOW MANY TIMES WE HAVE TOLD YOU, DON´T YOU EVER LEARN

3 I WOULD LIKE TO REMIND YOU

4 DON´T U GET IT, YOU WASTE MY TIME WHEN YOU MAKE THESE ERRORS

Helkkariako sitten teet niitä snipping tooleja, jos sulla menee siihen turhaa aikaa? Sitten hän kutsui kerran luokseen YLLÄTTÄIN ja näytti; SINÄ OLET TEHNYT TÄMÄN. Olinko mä lähettänyt laskun jollekin väärälle henkilölle vai mitä? Sit mä suutuin, et hui hui, so what, varmaan mä nyt sille nyt enää jotakin voin. Voi hyvä päivä!

Vähitellen aloin jättää huomioimatta hänen viestejään. Laitoin suoraan roskapostiin. Ja laitan nykyäänkin lukematta. SO WHAT!

Muutenkin työkaverit tekevät sitä, että virheistä naputetaan ihan hullun lailla. Jos joku pankkitili oli kysymättä ja sitä ei löytynytkään meidän Vendors & requesters Excel- taulukosta, niin heti tuli joku puolen A4 sivun naputusviesti. No opin kyllä kysymään firmoilta pankkitilit!

Muutenkin työkaverit laittavat korjaamaan jos jotakin, vaikka se olisi ihan helppo itse korjata. Oikeinhan se on korjata omat virheet, mutta kun he tekevät väärin itsekkin. Nyt, kun teen maksukehotuksia ja maksumuistutuksia, näen myös työkavereiden tekemät virheet. Mutta ei tule mielenkään laittaa kuvakaappausta väärästä pankkitilistä, ja pyytää työkaveria kysymään väärälle firmalle maksetut rahat takaisin. Kyllä helvetti mä saan itsekkin kysyttyä. Hui hui!

Uskallanko sanoa, että virolainen tapa on komentaa, mutta itse ei viitsitä tehdä mitään. Uskallan, kun se on totta. Toinen vallanhimoinen pyrkyri Senior accountant jaksaa teetättää vallan himossaa asioita, jotka olisi itse helppo tehdä. Mun periaate on, että miksi mä pyydän muita, kun voin tehdä itse. Pahaa ei kannata laittaa kiertämään.

Työkavereista osa on kyllä niin pimeitä. Monia tehtäviä ei viitsitä tehdä. Asiakaspalvelua pelätään. Suomen kieltähän ei heidän mielestään tarvitse koko osastolla. Kyllä mä nyt ainakin tarvitsen, kun vastaan puhelimeen ja asiakaskirjeisiin sujuvalla suomella. En mäkään kyllä tykkäisi tehdä puhelinpalvelua vironkielellä. Ymmärrän sikäli heitä.

Mielenkiinnottomista töistä tulee yhtäkkiä ihan supermielenkiintoisia, kun ne saa tehdä käsityön sijasta Excelillä, kuten Tullin Intrastatin. Pomo sanoi minulle, että sinun ei tarvitse tehdä enää Intrastattia. Hän, Kevin ja Kadi tekevät sen. No en nyt teekkään, kun nostan kytkintä koko firmasta. Ja takaisin en tule!

Kuka sitten hoitaa suomenkielisen asiakaspalvelun? No yksi mies osaa hyvin suomea. Hän siis. Muuten asiakaskirjeisiin vastataan englanniksi. Onko se niin hyvää asiakaspalvelua? Suomessa onneksi osataan hyvin englantia, mutta on vielä syrjäkylän herroja, jotka eivät ymmärrä englantia. Se on nähty ja kuultu ihan asiakaspalautteena. Mutta ei ole minun ongelmani enää.

Pomon positiivinen palaute on, että minä olen melkein yhtä ahkera työntekijä kuin virolainen. No voi head aega, kun mun tavoite on olla se paras. Työkavereille sallittakoon pieni työnantajalta varastaminen lyhennettyinä työaikoina, ylipitkinä lounaina, jatkuvana pulputtamisena ja sekä monina röökitaukoina. Tanan lusmut! Kaipaan Suomeen töihin, haluan nähdä, miten kiusaaminen näkyy työpaikoilla ja miten ihmiset lintsaavat töistä. Palkatkaa minut siis! Ei suomalaisilla työpaikkoillakaan se yhteishenki ole aina niin hyvä. Turhaa siis yleistää minunkaan.

 

IMG-20181222-WA0001.jpg

Elämäni parhain työkaveri Vipu! Head uud aasta!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *