Oi maamme Suomi sinun päiväs koittaa

Hyvää Itsenäisyyspäivää sateisesta Tallinnasta! Olikin jotenkin sopivasti vapaapäivä! En ole kertaakaan viettänyt Itsenäisyyspäivää työpaikalla. Tämä on siis kolmas Itsenäisyyspäivä täällä Tallinnassa. Televisiosta on tullut koko päivän kivaa ohjelmaa. Parhain oli Gustav Hägglundin haastattelu. Hänellä on ollut tosi mielenkiintoinen elämä. Ja hän oli todella hyvä puhumaan. Kyllä tuollaisen miehen on kelvannut edustaa Suomea maailman sotatantereilla.

Risotot porisee liedellä. Kohta syödään kanarisottoa a la viinilasillisella. Teevee purisee aivan liikaa Suomalaisesta onnellisuudesta. Joka hetki haastatellaan ihmisiä, että mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi. Tulee näitä samoja asioita; perhe, ystävät, lemmikkieläimet, mielekäs työ, luonto, hyvät harrastukset. No mitä tähän on lisättävää. Linnanjuhlia täällä kovasti odotellaan. Nyt teevee näyttää Itsenäisyyspäivän paraatia Mikkelistä. Ihmettelin jo Viron 100-vuotispäivänä, että miksi mailla on niin tärkeää näyttää sotakalustoaan. Onhan se tietenkin tärkeä ennaltaehkäistä tulevaa kolmatta maailmansotaa. Ja rikkaalla maalla on komiat panssariautot ja hävittäjät.

Suomi on hyvä maa elää. Meillä on hyvä sosiaaliturva. Itsekin sosiaalipummina olen joutunut käymään sossussa, kun rahat loppuivat. Mutta onneksi en kovin kauaa, kun pääsin töihin. Toisaalta olen maksanut veroina ne käytetyt sosiaalietuudet. Terveyskeskuksessakin jouduin käymään pari kertaa Vaasan aikoina. Penniäkään en joutunut sinne maksamaan. Täti, joka elää Vähässäkyrössä on maksanut joka kerta muutaman kympin. Ihme, että minulta ei pyydetty mitään maksua.

Meillä on ihana luonto. On ihanaa suunnistaa Vaasan alueen metsissä. Hyttysiä on vain kesällä ihan liikaa. Ja ne hiihtoladut, a WOT, niin hyvin hoidettuja latuja saa muualta etsiä. Suomessa on siis mitä mahtavinta hiihtää ja lenkkeillä valaistuilla radoilla. Susia ei ole vielä näkynyt niillä baanoilla, joilla minä olen hiihtänyt. Kyllä pieni pelko aina on, että milloin se hukka käy mun jalkaan kiinni.

Meillä on ihanat Kansalaisopistot. Olen osallistunut tosi pientä maksua vastaan kaikkeen kivaa harrastustoimintaan. Virossa ei voi mennä kielikurssille, kun se maksaa heti 400 euroa ja laadustakaan ei ole takuita. Varmaan ihan hyvän laatuisia kielikursseja täälläkin. Tiedä sitä, kun ei ole rahaa käydä kursseilla.

Vaasan uimahallissa saa treenata ja uida vaikka viisi tuntia. Tallinnan juppikuntosalikeskuksessa saa olla samaan hintaan just kaksi tuntia. Siinä ei ehdi kuin ottaa sukat jalasta.

Meillä saa opiskella sielunsa kyllyydestä kaikilla erilaisilla kursseilla ihan yliopistoon saakka. Kauppakorkeakin on vielä maksuton. Mä kyllä rakastan tällaista yhteiskunnan varoilla kustannettua sivistystä.

Mun mielestä meillä on kivoja ihmisiä. Kauniita ja hauskoja. Naisen asema on jopa liiankin hyvä. Miehet joutuvat hieman tassun alle kaikkeen kykenevän ja itsenäisen Suomettaren rinnalla. Tällä viikolla on ollut A-studiossa (onko se oikea nimi??) yksinäisyydestä. Suomessa liian moni kokee yksinäisyyttä. Minäkin olen aina ollut yksin, mutta en yksinäinen. Sinkku siis en ole koskaan ollut, tai no ehkä puolitoista vuotta, mutta en koskaan yksinäinen. Olen perheeni ainoa lapsi, joten se yksin oleminen on ollut luonnollinen osa elämääni. On jotenkin lohdutonta kuulla, että maailman tyytyväisimmäksi kansaksi, olemma moni niin yksin. Ihminen, jolla on ympärillä paljon ihmisiä, voi tuntea itsensä yksinäiseksi. Onko se sitten, että määrä ei vastaa laatua?

Meillä on ehdottomasti paremmat televisio-ohjelmat kuin Virossa (huom. minun mielipide). Harvoin katson ohjelmia Viron kanavilta. Niin tylsää pulputusta ja kaameita kalkattajia. Oikein eilen yllätyin, kun Viron teevee näytti Tom of Finland-elokuvan. Se oli ihana ja hellyyttävä elokuva. Tietenkin toivoin salaa, että virolainen ei sitä katso. En usko, että he katsovat. Pomo toivotti minulle hyvää Itsenäisyyspäivää. Kehotin, että älkää nyt unohtako katsoa Linnanjuhlia. Vastaus oli halveksuvalla äänellä ”Kindlasti”. Vastasin kyllä, että ”Arvasin kyllä, että ette te katso”. Kerran katsoin elokuun 20. päivä heidän omia Linnanjuhlia Kadriorgin palatsista. Ihan samalle näytti rahvaan juhlat täälläkin. Samaa pukuloistoa.

Mutta nyt kohta saa laittaa Itsenäisyyspäivän kynttilät palamaan. Laitan samat kynttilät kuin viime vuonna. Niissä on vielä jotakin kanttia jäljellä. Ja kohta risotot valuu vatsaan ala veiniga. Ei liikaa, mutta vähän. God Självständighetsdat åt alla!

 

Oi, että tuolla minä uin kesällä. Jotenkin on vesi kadonnut näin syksyn aikaan. Tule kesä kultainen!