Dalahästin uusi paluu

Holaa que tal? God dag! Alles gut geklappt. Allt har gott bra. Hämmästyin, kun näin kahdessakin lehdessä Taalainmaanhevosen ihmisten kirjahyllyssä. Siis mitä? Taasko se puuhevonen tulee? Olen ollut vaihto-opiskelijana Upsalassa joskus vuonna kivi ja kuokka. Ja en edes silloin herännyt näihin puuhevosiin. Kerran ihastuin, kun jo kuollu ja kuopattu anoppini oli ostanut Taalainmaanhevosen Tukholmasta. No mitä mamma edellä, niin sitä minä perässä.

Ja jumakaude löysin tänään sen puuhevosen. Onhan se komea, mutta miten vielä lähes kahdenkymmenen vuoden jälkeen joku voi pitää sitä kirjahyllyssä? Multa se on jäänyt näiltä vuosilta huomaamatta. Luulin, että hopuseen liittyy joku historiallinen tapahtuma, mutta ei. Niitä on valmistettu huonekaluteollisuuden sivutuotteena jo 1700- luvulta lähtien. Ihan kiva, että löysin sen. Esittelin sitä tantallekin, hänkin ihastui. Hänen teki heti mieli matkalle Tukholmaan. Mutta löytyy niitä esim. lähempääkin lätäkön toiselta puolelta Uumajasta. Täti luulee vielä, että ne ovat hinnaltaan kalliita. Tuskin ovat, koska minäkin olen raaskinut ostaa kuppaisen hevosen.

Toinen muotivillitys Ruotsin ajalta on tämä sydämenmuotoinen lamppu. Lamppu, jota äitini kutsuu huoralampuksi, koska se loistaa ikkunasta kuin Amsterdamin punaiset lyhdyt. Onneksi en ole vielä ehtinyt käymään Amsterdamissa. Ei kai ole ollut rahaa. Mutta, kun katsoin sen yhden matkailudokkarin Teemalta tiistaina, niin tuli tunne, että kyllä Amsterdamiin olisi ihan kiva mennä. Joskus sitten, kun on taas rahaa.

Tämäkin lamppu on oikeastaan kiva. Hankin sen Vaasan Oma Tori- kirppikseltä viidellä eurolla.