Kuudennen päivän joulukirjoitukset

Head iseseisvuspäeva! Haha, Virossa tehdään täyttä häkää töitä, meillä lusmutaan. Vili Mustalammen musiikki soi. Lämmöt päälle, yhdessä näytetään tälle kurjalle säälle! Tuntematon sotilas on katsottuna tältä päivältä. Miten se kaikkein uusin versio oli silti parempi kuin tämä Edvin Laineen. Mutta Tarmo Mannin sotilaan iltarukousta ei saa ehdottomasti ohittaa. Se on paras. Ja Antero Rokkakin on ihan paras. Nyt voisi taas kuunnella Haloo Helsingin joululaulua Joulun kanssas jaan. Vaikka en jouluihmiseksi tunnustaudu, mutta tämä joululaulu saa minut värisemään.

Poimin taas kirjoituskalenterista kaksi päivän sanaa: ukko ja koira. Jaha jaha, alan kirjoittamaan. Ehkä se Mustalammen laulu sopii tähän tunnelmaan paremmin. Lämmöt päälle!

Ukko, puliukko, joulu-ukko, oma ukko. Oma ukko on onneksi työkeikalla Helsingissä. Ja minulla ihanaa minä-aikaa. Minä minä ja minä, minä minun ja mä ja mä. Tänään saan mennä ilman ukkoa tädin luo katsomaan Linnan juhlia. Juoda ja syödä mahdollisena diabeetikkona ihan mitä tykkään. Riisipuuroa ja illalla Suomi-suklaata ja vetää pullon pohjat salmarikossusta. Ruokakyylä ja äksyijä on poissa. Minä aikaa sukkapuikkojen kanssa. Kiire tulee kutoa kaikki ne silmukat, jotta ehdin kutoa kahdet sukat Jouluun mennessä.

Koira. Voi kun voisi olla täällä koiran kanssa. Koirat ovat niin ihania, karvasia mussukoita. En kyllä enää haaveile koirasta. Yhden edesmenneen koiran omistajana huokaisen, ei enää. En jaksa. Mihin saan sen hurtan lomamatkojen ajaksi? Ja kun koira sairastelee, jo pelkän kuonon näyttäminen eläinlääkärin odotushuoneessa maksaa sata euroa. Vapaus siinäkin suhteessa on ihanaa, vaikka ei ole koiran pehmeää märkää kuonoa herättämässä aamulla.

Ja time is running out. Ja lämmöt päälle. Kivaa itsenäisyyspäivää! Ja vois nappaa kossunapanderin!