Miten työnhaku voi turhauttaa?

Olen hakenut töitä aktiivisesti tammikuusta lähtien. Vuosi lähti hyvin käyntiin. Sain kutsun työhaastatteluun firmaan O. Sen haastattelun jälkeen en kuullut firmasta mitään, vaikka on suuri suomalainen pörssiyritys. Sitten sain kutsun toiseen yritykseen U. Sain kieltävän vastauksen. En itkenyt. Sain kolmannen kutsun firmaan C. Siellä olisi pitänyt tehdä kaikkea pääkirjanpidosta osto- ja myyntireskontraan. Sitten näin, että firman tulos menee miinuksella. Onneksi en saanut työtä. Sitten pääsin videohaastatteluun oman firmani sisällä. Tein mielestäni ihan hyvän nauhoituksen, en päässyt jatkoon.

Sain Tallinnasta työn koulusihteerinä, mutta ei napannut tehdä yksin töitä. Haluan työkaverit ympärille. Pääsin haastatteluun firmaan T. Sielläkin olisi pitänyt tehdä kaikkea pääkirjanpidosta ostojen ja myynnin kautta vaikka mihin. Onneksi en saanut paikkaa. Sitten vihdoinkin viiden vuoden hakemiseni palkittiin, pääsin haastatteluun unelmieni pörssifirmaan W. Haastattelu meni mielestäni ihan hyvin. Olin oma itseni. Ainoa miinuspuoli olivat kysymykset englanniksi ja haastattelu kesti lyhyen aikaa. What is IFRS? I know, International Financial Reporting Standards. Where do u book taxes? In income statements or balance sheet? Mun mielestä verot ovat kyllä osana myös tuloslaskelmassa, esim. tuloverot. En ole väärässä. Mutta taseeseen siis? What the accruals? Muistin vain, että vakuutukset ja vuokrat siirretään siirtosaamisina/siirtovelkoina seuraavalle/edelliselle tilikaudelle. En muista täysin.

Sitten sain työn  Tallinnasta Firman X (suomalainen yritys) payments-osastolta. Siis Junior accountanttina. Miksi mä vaihdan johonkin Junior Accountantin titteliin yli kolmen vuoden työkokemuksella, häh? Ja palkka ei olisi yhtään noussut. Pitivät minua pilkkanaan, pitäköön paymenttinsä. Kyllä virolaiset sillä rahalla tekevät.

Mun pitää keksiä elämälle jotakin muuta, kun töissä ei vöi käydä. Kirjoitan siitä elämästä sitten, kun olen lähtenyt täältä. Mitä muuta elämässä voi keksiä, kun ei ole mahdollisuutta käydä töissä, kun sinne ei kelpaa? Onko se aina yksilön vika, jos töihin ei kelpaa? Mielestäni ei ole. Meillä töissä on paljon paskaa porukkaa, jotka voisi korvata kivemmilla tyypeillä. Tuskin unelmien suuressa pörssifirmassa W:llä  ne käytökseltään kaikkien fiksuimmat ole? Uskaltaisiko perustaa oman yrityksen?

SDC10604.JPG

Ikävä Uppsalaan! Asuin siellä kerran!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *