Monday Tuesday HAPPy day!

Ihme on tapahtunut! Olen saanut työn. Onneksi poistun täältä ruikuttamasta työttömyyden kiroista. Elämäni on ehkä pelastettu köyhyydeltä viideksi kuukaudeksi. Aamulla kyllä, kun lähdin työhaastatteluun, hoin itselleni, että se on mun työ. No ei se ihan niin mennyt. Jäin kakkoseksi, joku muu sai sen vakituisen paikan. Minulle tarjottiin viiden kuukauden paikkaa. Se oli piilotyöpaikka. Näin niitä paikkoja löytyy yllättävästi. Pääsin osastonsihteerin sijaiseksi. Voiko onnellisempaa päivää olla?

Osastonsihteerin työ nyt ei ole laskentatoimea nähnytkään, ehkä, mutta ei se mitään. Se on tosi arvokas paikka minulle, joka ei hallitse kymmensormijärjestelmää. Olen niin kuin miljoonat kerrat systeemiä opetellut, mutta kun ei luonnistu, niin ei. Nyt mun on pakko tehdä niitä näpyttelyharjoituksia joka päivä, muuten en osaa kyllä kirjoittaa mitään potilaspapereita. Ja minähän häpeän, jos en jotakin osaa. Pakko nyt vain osata, että ei joudu sitten pilkan kohteeksi. Tiedä noista naisista, kenen hampaisiin seuraavaksi joutuu.

Ja nyt pidän suuni kiinni työyhteisössä. Mihinkään vispilänkauppaa en lähde mukaan, en mihinkään juoruiluun, en kiusaamistapauksiin. EN MIHINKÄÄN. Nyt mun on pakko näyttää olevani sopuisa yhteistyökumppani, kun sain näin hyvän mahdollisuuden tutustua uuteen ammattiin.

Onni olkoon osanamme elämämme retkellä, kaikki pienet nallet lähellämme rutistuksen hetkellä.

Tv. onnellinen työtön

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *