Teree! Enää kaksi päivää töitä nuljubutiikissa. Ja sitten soronoo! Tein tänään jotakin hömppelin videohaastatteluja ja ihme Eila Kaislan soveltuvuuskokeen. Ja kyllä nyppi! Johonkin hemmetin just parintonnin palkatyöhön vaaditaan tollaisia. Hello? Onneksi minulla on vielä se Ekonomiliiton mentori, niin kysyn kyllä, että onko järkeä laittaa etopaikkoihin soveltuvuuskokeet. Ja itse työhön ei vaadita kuin asiakaspalvelukokemusta.

Olin kerran Lemminkäisellä työhaastattelussa Helsingissä. Mainitsen nyt tarkoituksella Lemminkäisen, huijarikartellifirman, koska niin ketuttaa koko työhaastattelu. Jotakin prouvat siinä lukivat CV:stä, että olen tehnyt vaikka mitä elämäni aikana. Vähemmän siis ollut työttömänä. Niin se työhaastattelija kehtas sanoa minulle, että sinä olet tehnyt elämässäsi paljon vääriä valintoja. Menin niin kipsiin, että en osannut sanoa mitään. Siis häh? Niin siis minkähänlaisia vääriä valintoja? Tietääksi minulla ei ole penniäkään velkaa. Ei ole asuntoa, ei ole autoa. Ja opinnoista jäi nolla euroa maksettavaksi valtiolle. Siis eat this! Ettäs kehtas ämmä lohkasta? Kerroin tempperamenttiselle ystävällekin tapauksesta. Hän sanoi, että olisi lähtenyt kävelemään samantien. No seuraavalla kerran osaan lähteä ja lähden niin, että ovet paukkuu.

Tuli täsä mietittyä, että mitä ne elämän väärät valinnat ovat. Niitähän tekee jokainen. On ollut sellaisia poikaystäviä, että on ollut hyvä, kun heistä on päässyt eroon. Ehkä elintarvike-ekonomiankaan opiskelu ei ollut niin järkevää silloin nuoruudessa. Kauppatiede oli ehdottomasti mielenkiintoisempa. Ehkä ei olisi kannattanut olla Uudessa-Seelannissa töissä maisterina pelkkänä kaupan myyjänä ainakaan kahta vuotta. Pätkätöitäkin on joutunut jonkun verran tekemään, ja jatkoa ei ole mistään luvattu. Virossa työskentely ei ole opettanut kuin SAPpia, erilaista käyttätymistä ja ehkä kulttuuri-iloja. Eläkettä siitä ajasta ei saa etc.

Nyt on ehkä oppinut sen, mitä pitäisi valttää esim. tilitoimistoja, liian huonopalkkaisia virolaisia työpaikkoja. On oppinut senkin, että työpaikkaa ei todellakaan välttämättä koskaan saa. Elämä pitää elää sitten jotenkin muuten riehakkaasti. Omasta taloudesta on oppinut sen, että liika kuluttaminen pitää loppua nyt. Nyt olen vienyt jo liian monta mustaa muovisäkkiä kierrätyskeskukseen. Mikä mun päässä on liikkunut, kun olen kahden ja puolen vuoden aikana ostanut sellaiset määrät vaatteita ja rojua? Onko mulla päässä vikaa? Ihan varmasti!

Sitten on oppinut sen, että itsestään ei kannata paljastaa paljon mitään. Muuta kuin kokeilumielellä. Työkaverit ja ihana pomo meinaan juoruaa mun asiat eteenpäin yhdessä sekunnissa. Mutta onneksi pomo juoruilee myös heistä minulle. Idiootti! Sen asian kyllä tiesin jo etukäteen. Jo kodin kasvatukseen on kuulunut äidin neuvot, älä kerro itsestäsi asioita. Millä sä muuten tutustut ihmisiin, jos sä et itsestäs edes vähän paljasta? Selkäänpuukottaminen on just ihanaa!

No jatkukoon tämä väärien valintojen – kierre. Mitä se muille kuuluu? Ja mikä on se oikea valinta loppupeleissä? Typerä kulissi, jonka sä olet hankkinut liian hyvällä palkalla. Palkalla, jonka saavuttamiseen sä olet tarvinnut röyhkeyttä?

Jou jou, ihana nainen Brandenburgilla. Tänne mä lähden vielä uudelleen, vaikka en vähään aikaan. Berliini ei ole koskaan väärä valinta!