Tätä mä mietin päivät pitkät. Tuttavat aina paasaavat mulle, että Tallinnassahan on halapaa, siis huonoa viroksi. Niin siis edullista eli odav. Mmm…niin siis mikä on edullista? No joo, asunnon vuokrat ovat edullisempia kuin esim. kotikaupungissani Vaasassa. Maksan kahden huoneen vuokra-asunnosta 380 euroa. Plus kommunaalikulut ja sähkö talvella about 110 euroa. Sehän vie lähes 40% mun tuloista. No anyway! Suhteessa palkkatasoon mun mielestä asuntokulut ovat kalliit. Ja luksusta sillä ei saa. Lähinnä ryssän keltaiseen ja beessiin sisustetun kämpän. Mutta asunnnon sijainti onneksi lähes keskustassa.

Just joo, mihin mä jäin. Tuttava soitti ja puhui varmaan tunnin Whatsup-puhelua. Onneksi ei maksa kuin nettiyhteyden hinnan. Niin joo, en mä mitään mäkätäkkään, kun hänellä menee 28% veroa eläkkeestä. No on jessus kovettu prosentti. Jatkan kohta, käyn suikkiksella!

Niin joo mun akateeminen palkka koulutuksella finansial economics on 1300 euroa kuussa. Ei se tosin alottaessani 2 vuotta 8 kuukautta sitten ollut kuin 1200 euroa. Käteen jäi silloin yhdeksän sataa ja rapiat, kun nyt jää joku vähän yli 1100 euroa. Siis inflaatiokorotus 8% toi mulle 100 euroa lisää palkkaa viime vuoden toukokuussa. Ja se korotus oli naamioitu mulle palkkioksi hyvästä työstä. Kunnes työkaveri kertoi, että idiootti, että sehän on inflaatiokorotus. My ääsh, miksi mä olen niin tyhmä?

No onko täällä ruoka edullisempaa kuin Suomessa? Nyt mun kululaskelmat jäivät vanhalle tietokoneelle Suomeen, mutta nyt täällä ruokakulut ovat 100-200 euroa kuussa. Hitsi, mitähän ne ovat Suomessa olleet? Ehkä enemmän. Leipä nyt täällä on halvempaa, alle euron, mutta kuulemma paketin reissumiestä saa Lidlistä alle eurolla. Voi olla, että ruokakulut ovat edullisemmat täällä kuin Suomessa. En mä mitään niin erikoista syökkään. Näkkäriä ja jogurttia vedän suusta alas tämän laihdutuskuurin takia. Tänään ostin Stockalta kanansiipiä alle kahdella eurolla. Niitä on paljon, joten syön niitä huomennakin.

Virolaisen työkaverin mielestä vaatteet ovat täällä kalliita. Ovat kyllä Suomen hintatasossa, paita 3-4 kymppiä. Farkut maksavat Bershkassa tai Bull and Bearissa sen kaksikymmentä euroa. Mielestäni tosi edullinen hinta farkuille. Paitsi Bull and Bearin farkuista lähti vyötärö purkaantumaan ja meni lääpeensä reikäseksi koko vyötärö. Roskiin siitä siis! En ostakkaan enää niitä farkkuja. En mä nyt tarviikkaan vähään aikaan, kun farkkuvarasto on täynnä. Olen ihan siirtynyt tohon kirpputorin farkkuvalikoimaan. Kahdet Leviksen farkut maksoivat 50% alessa yhteensä 3,50 plus 4,25 euroa. Mitähän se nyt tulee yhteensä? En osaa nyt laskea. Mutta ne farkut kestää aikaansa.

Kuntosalien hinnoittelua ihmettele täällä. Mä nyt käynkin juppikuntosalilla Reval Sportissa. Joku kahden tunnin lippu voi maksaa yksittäisenä sen 10 euroa. Siis kaksi tuntia rajattua aikaa, joka riittää just yhden soutulaitteen kymmeneen käsivetoon. Kymmenen kerran kortti maksaa 66 euroa, 2 h, kuukauden kortti aikarajattomana 57 euroa. Helkkari, mitkä riistohinnat! Onneksi firma maksaa, mutta just sillä voi käydä kolmen kuukauden korvauksesta yhden kuukauden verran. Pihtari firma. Mutta salilla on oikeasti kivaa.

Ravintelissa en käy, ei kiinnosta. Joskus käyn Satumaan karaokessa, alkovoltilla mitattuna laimeat mustikkashotit maksavat kolme euroa. Se on hyvä hinta siitä, että ei tule känniin, ja ne maistuvat oikeasti hyvältä. Ja lisää hampaiden reikiintymistä, jos ei mässytä Xylitoli-pastilleja, joiden hinta on Suomen hintoja paaljon edullisemmat.

Mitähän turhaa mä vielä kommentoisin hintatasosta? No julkinen liikenne on Tallinnassa asuvalle ilmainen. Siitä suuri plussa. Muuten joutuisin kävelemään kolmen kilometrin työmatkan. Iltapäivisin kävelen kyllä kämpille. Kävelymatkan varrella on sopivasti kaksi hömppäostoskeskusta, Ulemiste keskus ja T1 Tallinn Mall. Kummatkin ihan turhia mulle, mitään mä ne niistä osta. Sikupillin Prismakin sopii hyvin matkan varrelle. Sieltä mä ostan ruuat, sillä kerään S-etupisteitä. Vaikka sekin on turhaa, sillä mun ruoka-ostoksilla en saa sitä bonusrajaa niin hyvin ylös, että saisin maksetuksi sen etuusmaksun. Olen joutunut jo kerran uusimaan sen maksun, kun se meni vanhaksi. Ensi kerralla maksan pois koko helahoidon, että kortti säilyy. Ehkä, jos on rahaa. Luultavasti ei ole.

Niin no joo, kenkäfriikkinä Kaubamajan alennus- ja hömppä ostupäeväd ovat ihan paras asia. Olen ostanut Eccon kengät kuudella kympillä. Nyt ostin pornot punaiset Aaltosen muovikengät alle kuudella kympillä. Sitten olen hankkinut urheilujalkineita täkäläisistä urheilukaupoista ihan pilkkahintaan. No joo, mikä on pilkkahinta vähävaraiselle? No ei ainakaan kuuskymppiä! Adidaksen energy boostit löysin viidellä kympillä, Niken Zoom Pegasukset kuudella kympillä, jumppakengät Nike Flex Supreme TRS kengät 24 eurolla. Sitten jumppahousuja Adidas on löytynyt ihan kahdella kympillä. Jumppapaidat kirppikseltä vieläkin edullisemmin. Jos jotakin meinaa täältä hömppätuhlata, niin ehdottomasti urheilukuteita ja sporttikenkiä. Ja joskus Zaran paidan 18 eurolla, niin kuin tänään.

Ajattelen aina, että tarvitsen edustavan näköisiä vaatteita uuteen työpaikkaan, niin tuli täs tuhlattua rahaa Promoden ruutuhousuihin alle 20 euroa. Zarasta ostin tänään sinisen kukallisen paitapuseron 18 eurolla. Olin kyllä katsonut paitaa muutaman kerran, että toi on mun näköinen. Just joo, en saisi just ostaa mitään, kun mun pitää säästää työttömyyttä varten. Onneksi sukan varteen on jäänyt kolmen kuukauden karenssirahat. Hihittelen omaan napaani, kun ajattelen, että tarvitsen vaatteita uudessa työssäni. Voi jesses, siis missä? Nyt Kelalta joku nainen soitti, että olisin tervetullut haastatteluun. Hain asumistukien etuuskäsittelijän paikkaa. Taitais siellä tulla aika kuraa niskaan kiukkusilta asiakkaita. Mua rupes vähän kylmäämään. Ihan samalle tuntuu, kun hakisi tilintarkastajaksi.

Niin, no nyt takki on vähän tyhjä tästä turhasta jaarituksesta. Ei tainnut mitään irrota tästä tuhlauskeskustelusta, kun en oikeasti paljon mitään tuhlaile. Eihän vähävarainen voi mitään ostella.

Kyl mää niin perin mahroottomasti ihmettelen tätä Viron ihmisten pukeutumiskulttuuria. Meillä on niin alhaiset palkat, ja muijat pukeutuu kuin toimitusjohtajat hienoimpiin vetimiinsä. Miten helkkarissa voi olla varaa tonnin palkalla ostaa sellaisia luksusmekkoja? Mistä ihmeestä he niitä hankkijavat? Ja miksi pitää ylipukeutua rupuseen toimistotyöhön? Mulla on halvannäköiset kuteet, mutta korkeampi koulutus ja ehdottomasti parempi kielitaito kuin heillä. Miksi siis pitäisi tuntea alemmuuden tunnetta? Sitä paitsi mussa on munaa! Ja oma kehu haisee.

Just Vaasan W firmassa työhaastettalussa kysyttiin mun hyviä puolia. Oli niin kypsännäköistä haastattelijaporukkaa, että ajattelin, että nyt latelen. Ämmä siellä listausten jälkeen sanoi mulle määkivällä äänellä, että niin paljon hyviä puolia, mutta ei yhtään huonoja. No ei tietenkään, en mä nyt tullut teille niistä puhumaan. Paikka jäi saamatta, kun muka piti ottaa henkilö firman sisältä. Päätin, että sinne Weelle en hae enää ikinä. Ei kiinnosta! Mietin, että kuinka mä jaksaisin ihan samaa kuraa vähän puolet paremmalla palkalla. En mä kyllä varmaan jaksaisi tai ehkä just sillä paremmalla palkalla jaksaisin…. mutta tosta sittastahan mä oon just pyrkimässä eroon. Mullahan on niin vara valita työpaikkojen väliltä!

Iiik, ihanat kengät. Aaltonen made in Finland, hinta jotakin viiskytyhdeksän euroa. Mutta kun halusin! Haha!

Sit mä ostin Promodista ruutuhousut. Laitan päälle, kun menen uuteen työhön. Hinta alle 20 euroa. Huomaa Taloustaito- lehti. Mä oikein luen talousalan julkaisuja. Haha! Mutta lehdessä oli tosi hyvä kirjoitus luontaisetujen verotuksesta. Ehkä säästän lehden.