Ovatko Converset menneet pois muodista? Muotiahan nyt en seuraa ja se on se ja yks hailee mikä on muotia. En voi vain kävellä Converse-tossujen ohi kirppareilla. Se on vain niin. Ihmettelen, että eivätkö ne tossut ole enää in, kun ihmiset luopuvat hyväkuntoisista tennareista lähes ilmaiseksi. Olen ostanut ja löytänyt neljät lähes käyttämättömät conssit kirpparilta ihan viime vuoden ja tämän vuoden löytöretkillä. Huonothan ne ovat jalalle. Typerät lättänät ja liikavarpaita aiheuttavat kumikengät. Mutta rakastan niitä. Oikeaan hintaan en niitä ostaisi, mitä nyt kolmet olen ostanut, mutta kipuraja menee siinä 40 euron kohdalla. Se on se niiden kohtuuhinta. Converset olivat muotia silloin kun olin nuori vuonna susi ja kuokka. Ja ne maksoivat maltaita, niin kuin maksoivat Leviksen 501 farkutkin. Sain viinipunaiset Converset isältäni tai oikeastaan vaarmaan kerjäsin ne itselleni. Vuonna 2010 näin nuorilla Converseja Porin Sonispheressä, kun olin katsomassa Iron Maidenin keikkaa. Ajattelin, että siinä hyvät kengät kuralössöön. Ja nyt voin ehkä mennä Converset jalassa taas katsomaan Iron Maidenia seuraavalle keikalle Treelle, jos ehdin saada liput ajoissa.

Sitten löysin Vaasan Combosta kukonaskel-takin seiskalla eurolla. Takki on ilmeisesti ostettu Roomasta ja tuotettu siellä Italian hikitehtaissa. Luin Italian pimeistä vaatetehtaista ja kylmä hiki nousi otsalle. Just joo, tosi eettistä vaatetuotantoa ja ihmiset hihkuvat innolla ”ajatella tämä vaate on tehty Italiassa”. Just joo Italian hikitehtaassa, jossa työntekijöiden palkkaoikeuksista ei pidetä huolta. No ehkä takki kelpaa kierrätettynä minulle…onhan se nätti.

Löysin eilen myös Iittalan Festivon kynttilänjalan kympillä. Edellisenä viikonloppuna tuttavan kanssa Porvoon kirppiksillä tuttava osti samanlaisen 12 eurolla. Festivoja myydään täällä kirppiksillä niskurihinnoin 3-4 kymppiä. Kynttilänjalat ovat rumuuden huipentuma, mutta ihanan klassinen hirveydessään. Äidilläni on niitä ja ukon isä kuoli, niin heiltä jäi perintönä monta Festivoa.

Kirppareilla on Vaasassa ihan hirveetä hinnoittelua. Ainakin osittain. Tuntuu, että suhteellisuuden taju on ihmisiltä kadonnut. Jostakin Gantin vanhasta paidasta pyydetään 80 euroa, vanhoista kengistä 50 euroa. Arabian kukkalautasista 20 euroa. Ryppysistä paidoista 10-20 euroa. Tyhmää se on maksaa liikaa ja ne tavarat jää kyllä myymättä. Vaikka itse myin vaatteitani parilla eurolla, niin mikään ei mennyt kaupaksi. Luulin, että tyylini on hyvä ja nuorekas. Katinkontit, lumput eivät kelvanneet. Ainoa mikä myi oli nappikuulokkeet, vanha Ipod Nano ja Tex Willer- lehdet. Jostakin sitä kuitenkin sai yli 60 euroa myyntiä.

Uusi Rooman takki, takin taskusta löytyi edellisen omistan lentolippu ja kasa Rooman metrolippuna. Olen käynyt Roomassa. I love Rome.

Ihanat uudet Converset ja Festivon kynttilänjalka. Converset saivat uudet nauhat. Ne ovat mallia Chuck Taylor II with Lunarlon. Mun täytyy nyt lähteä laulamaan kauneimpia joululauluja. Laitan heti päälle uuden kukonaskel takin. Tsau!

Head iseseisvuspäeva! Haha, Virossa tehdään täyttä häkää töitä, meillä lusmutaan. Vili Mustalammen musiikki soi. Lämmöt päälle, yhdessä näytetään tälle kurjalle säälle! Tuntematon sotilas on katsottuna tältä päivältä. Miten se kaikkein uusin versio oli silti parempi kuin tämä Edvin Laineen. Mutta Tarmo Mannin sotilaan iltarukousta ei saa ehdottomasti ohittaa. Se on paras. Ja Antero Rokkakin on ihan paras. Nyt voisi taas kuunnella Haloo Helsingin joululaulua Joulun kanssas jaan. Vaikka en jouluihmiseksi tunnustaudu, mutta tämä joululaulu saa minut värisemään.

Poimin taas kirjoituskalenterista kaksi päivän sanaa: ukko ja koira. Jaha jaha, alan kirjoittamaan. Ehkä se Mustalammen laulu sopii tähän tunnelmaan paremmin. Lämmöt päälle!

Ukko, puliukko, joulu-ukko, oma ukko. Oma ukko on onneksi työkeikalla Helsingissä. Ja minulla ihanaa minä-aikaa. Minä minä ja minä, minä minun ja mä ja mä. Tänään saan mennä ilman ukkoa tädin luo katsomaan Linnan juhlia. Juoda ja syödä mahdollisena diabeetikkona ihan mitä tykkään. Riisipuuroa ja illalla Suomi-suklaata ja vetää pullon pohjat salmarikossusta. Ruokakyylä ja äksyijä on poissa. Minä aikaa sukkapuikkojen kanssa. Kiire tulee kutoa kaikki ne silmukat, jotta ehdin kutoa kahdet sukat Jouluun mennessä.

Koira. Voi kun voisi olla täällä koiran kanssa. Koirat ovat niin ihania, karvasia mussukoita. En kyllä enää haaveile koirasta. Yhden edesmenneen koiran omistajana huokaisen, ei enää. En jaksa. Mihin saan sen hurtan lomamatkojen ajaksi? Ja kun koira sairastelee, jo pelkän kuonon näyttäminen eläinlääkärin odotushuoneessa maksaa sata euroa. Vapaus siinäkin suhteessa on ihanaa, vaikka ei ole koiran pehmeää märkää kuonoa herättämässä aamulla.

Ja time is running out. Ja lämmöt päälle. Kivaa itsenäisyyspäivää! Ja vois nappaa kossunapanderin!