Pettymyksen tuonut Mentorointi-kokeilu

Kirjoitan äkkiä tähän toisenkin jutun.

Tilasin itselleni mentorin ns. liitosta. Maksoin mentoroinnista 200 euroa. Olen jotekin pettynyt. Kohta puolet mentoroinnista on mennyt, ja en ole saanut mitään konkreettista. Itse olen avannut elämääni, tehnyt CV:tä, hakukirjeitä ja kertonut työhaastatteluista. Onhan se tietysti jotakin. Mentori ei itse koskaan omatoimisesti ota yhteyttä ja menee monta viikkoa ennen kuin hän vastaa. Hän on luvannut laittaa minulle omia CV:tä ja hakupapereita, jotta voisin ottaa mallia hänen hakemuksistaan. Hän on sentään rekrytoinnin asiantuntija.

Miksi mun elämän kohdalle sattuvat nämä ei niin ahkerat ihmiset? Mentori on kyllä kommentoinut jotakin hakemuksissani. Onneksi olen kirjoittanut edes ne muutamat saadut rippeet ylös paperille. Mutta mitä mä teen mentorilla, joka ei auta? Itse on olen intensiivinen ja aikaansaava ihminen, ja toivon aktiivista otetta, kun tarvitsen oikeasti apua. Minulla on aikaa kirjoitella kaikille ja jakaa neuvojani. Joku päivä alan itse mentoriksi, jos työtön ihminen kelpaa. Mutta 200 euroa on suuri summa siitä, että sillä rahalla ei saa konkreettista apua. Mitähän mä kuvittelin? Aktiivista otetta ja neuvoja. Mitä mä sain? Pettymyksen ja olen vieläkin ilman työtä. Mentori tosin ei keksi, mistä sen työn saisin. Olen kai toivoton tapaus.

Tulevat ihan mieleen ne ajat Hankenilla, kun jouduin just niiden lusmujen kanssa tekemään yhteistyötä. Se oli raskasta, sillä toisen työpanos ei ollut yhtä hyvä. Nyt mun mentoroinnissa on lusmu ja minä ahkera ihminen. Miksi mä lähdin tähän hommaan? Ja miksi mä avauduin mun elämästä vieraalle ihmiselle?  

Hitsi, mäkin kaivaudun pettymyksen pesään