Voi tylsyyden tylsyys!

Voi että voi olla tylsää Vappuna! Olisin halunnut mennä kartsalle katsomaan ihmisvilinää. Aikeissa olikin, mutta päädyin jäämään kotiin. Tunsin, että miesystävän kanssa olisi tylsä mennä. Hänen kanssaan on niin tylsää olla. Hän onneksi asuu kauempana ja kärsii kroonisesta rahapulasta, joten armahdin hänet tylsyydeltä. Sitten mun kurkku on vähän karhea, kun joka ihmisellä on jotakin kuppaa töissä ja muualla. Tädin kanssa olisi voinut mennä, mutta kun hänen aikataulunsa muuttuvat kokoajan, kun hän ei kykyne ajoissa matkaan. Ei viitsi ja ei eheri. Hän haluaa lukea lehtensä ja juoda kuppinsa kaffetta ja käydä hurtan kanssa kävelyllä. Kello on sitten jo niin paljon, että tori tyhjenee. Hän sitä paitsi kirjoitti, että vi syns po torget, että mene yksin vain. Munkin on ehkä parempi alkaa elämään omaa elämää omien aikataulujen kanssa, mitä mä muita odottelen.

Olen aina ollut herkkä tuntemaan tylsyyttä. Lähdin lätkimään edellisestä työpaikasta, kun oli niin tylsää. Tylsää staattista työtä ja työkaverit eivät koskaan jutelleet mitään. Minä en kärsi. Nyt minulla on helppo ja mukava työ ja työkaveri höpöttää kokoajan siinä töiden lomassa. Päivät kuluvat kuin siivillä uudessa työssä.

Ihmissuhteita minulla ei ole uudella vanhalla kotikunnalla. En tunne täältä enää ketään. Kaikki tutut ovat jo muuttaneet pois Vaasasta. Minä en haluaisi muuttaa täältä. Täällä on kivat pöyräilyreitit ja elämä on helppoa täällä. Palkkaakin saa uudesta työstä monta sataa enemmän. On mistä säästää pahan päivän varalle. Mutta ei ole mitään äksöniä. Ajattelin, että menen Vaasan Ekonomeihin, mutta heillä ei ollut mitään toimintaa. Ehkä mun pitäisi mennä sinne järjestämään jotakin kivaa.

Ihmiset minun iässäni elävät elämän ruuhkavuosia. Kenelläkään ei ole aikaa kuin perheelle. Oman alan ihmisiä en tunne, kun en ole laskentatoimen puolella töissä. Laskentatoimi ei muutenkaan ollut mikään suosittu pääaine kauppakorkeakoulussa, joten sen puolen ihmisiä valmistui vähän. Työpaikkoja on vähän tarjolla, joten työpaikan vaihtokaan ei onnistu ilman, että muuttaisi ulkomaille tai muualle Suomeen.

Mitenköhän tähän tylsyydentunteeseen tottuu? Tämä on niin karmivan tylsää. Pian menen onneksi Vironkielen kurssille, ehkä siellä näkee ihmisiä. Pitäis mennä Kalliojärvelle tanssimaan joku kerta ihan sillä bussikuljetuksella. Siellä näkisi ihmisiä. Kohta alkavat myös kesäjumpat. Tampereellekin voisi lähteä joku lauantai hummaamaan ja käydä esim Tukholmassa tai Uumajassa. Heinäkuussa voisi käydä Helsingissä. Lomaa ei ole kertynyt yhtään, joten lomamatkaa on turha suunnitella. Tammikuun jälkeen voi mennä jonnekin.

Pakko vaan lukea netistä, että mistä apua, kun aina tuntuu niin tylsälle. Niin tylsälle. Minulle tylsyys ei ainakaan ole mikään luovuuden lähde!

Elämä se on pelkkää tylsää harmaata kiven murikkaa. Juutalaisilla oli varmasti vielä tylsempää keskitysleireillä.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *