Minulla on liuta itse keksittyjä keinoja, joilla yritän hallita pakko-oireiluani. Olen toki kiusallisen tietoinen siitä, että joidenkin näiden apukeinojen käyttö on vähintäänkin kyseenalaista paranemisen kannalta. Pitäisi mennä kohti pelkoja, eikä vältellä niitä. Helpommin sanottu kuin tehty. 

Kännykkä on minulle melkein niin kuin turvariepu lapselle. Lähetän itselleni tekstiviestin, kun olen tarkistanut esimerkiksi keittiön kaikki sähkölaitteet. Jos pelkkä tekstiviesti ei riitä todistustaineistoksi, otan vielä valokuvia (hanasta, liedestä yms) kännykällä. Periaatteeni on, että kännykän kanssa ei kinastella. Asia on kunnossa, kaikki on kontrollissa. Ja jos jotain sattuisi, minulla on puolellani riittävä todistusaineisto, jolla voin näyttää, että olen yrittänyt parhaani. 

Kun käyn vessassa, käytän kädessäni puhdasta kertakäyttöhanskaa tai pakastepussia. Pissan jälkeen heitän vaan pussin pois, enkä pese käsiäni ollenkaan. Näin pystyn vähentämään käsienpesukertojani dramaattisesti. Juon paljon vettä päivässä, koska kylmän veden juominen rauhoittaa minua ja se toimii samalla taukona muista puuhasteluista. Jatkuva hörppiminen tarkoittaa kuitenkin monen monta vessareissua päivässä.

Pakastepussien käytöstä seuraa tietty paljon muovijätettä, josta tunnen syyllisyyttä. Joskus käytän myös käsipaperia vessapaperin alla käsieni suojana. Se on ympäristöystävällisempi vaihtoehto, mutta pakastepussi tuntuu minusta itsestäni turvallisemmalta. Lajittelen toki jätteeni ja muovipussit menevät energiajätteeksi. 

Minulla on käytössä myös Post it -laput, joihin merkkailen omalla koodikielelläni erinäisiä tapahtumia. Lappuun merkitsen yleensä aina ensimmäiseksi päivämäärän ja kellonajan, sen jälkeen rajaan alueen. Sitten vuorossa on tehdyt toimitukset, jotka voivat liittyä esim peseytymiseen, meikkaamiseen, ruuanlaittoon, pukeutumiseen tai siivoamiseen. Nämä laput ovat tekstiviestin korvikkeita ja käytössä vähän nopeampia. Funktio on kuitenkin sama kuin tekstiviestillä eli tunne kontrollista ja todistusaineiston kerääminen. En milloinkaan palaa tarkistelemaan lappuja, monesti ne lentää roskiin heti kun kyseinen tehtävä on suoritettu. Niiden rustailu nopeuttaa rutiinien suoritusta ja vähentää jahkailua. 

Jos joku tänne blogiin eksyy ihmettelemään, niin kuulisin mielelläni myös lukijoiden omia keinoja. Millä apuvälineillä helpotatte arkeanne OCD:n kanssa? Tai onko teillä joitain tiettyjä tapoja, jotka auttavat oireiden hallinnassa? Minulla on vielä paljon lisää näitä kyseenalaisia vinkkejä, teen lopuista uuden postauksen.