Klikkailin itseni Maiju Palinin blogiin Kultainen Sulka, kun etsin tietoa sisäisestä turvattomuudesta. Oma käsitys on, että OCD:n takana on nimenomaan turvattomuuden tunne.

Palin kirjoittaa aiheesta blogissaan otsikolla :
”SISÄINEN TURVATTOMUUS VIE VOIMAVAROJA”
Alla olevat kursivoidut kappaleet ovat lainauksia hänen tekstistään.

Sisäinen turvattomuuden tunteen tila on hermostollinen ja sitä kautta kehollinen, vaikka se oireileekin yleensä mielessä ja näkyy käytännön toiminnassa. Toiminnallamme yritämme kompensoida turvattomuuden tunnetta. (kultainensulka.com)

Itsellä ainakin pakko-oireilu kertoo omasta hermoston tilasta, miten uhattuna koen sillä hetkellä olevani. Minulla on OCD:n lisäksi myös IBS eli ärtyvä suoli. Jos suolistossani on jokin asia huonosti, olen lähes poikkeuksetta myös ahdistunut ja ärtynyt. En ole saanut lapsena näyttää vihan tunteitani, joten kun sellaisia viriää erityisesti ilman mitään selkeää ulkoista ärsykettä tai syytä, minut valtaa kiukun tunteiden lisäksi jäätävä syyllisyys ja pelko. Ärtymys triggeröi siis pelkotilan, enkä osaa käsitellä tunnetta. Aivoni menevät jonkin sortin kaaostilaan ja jotta pääsisin pois sekasorrosta, minulla on tarkkoja sääntöjä sisältäviä pakko-oireita.

Tämä on siis vain esimerkki somaattisesta syystä, joka laukaisee OCD:n. Ärtyneenä olen vääränlainen ja vääränlaisena en ole turvassa. On toki olemassa lukemattomia muitakin triggereitä, joista minulle tulee voimakas tarve pakko-oireilla. Yleisin syy on krooninen riittämättömyyden tunne, eli ihanneminäni on jossain valovuosien päässä omasta reaaliminästäni.

Sisäinen turvattomuuden tunne liittyy usein traumaan. Moni ei tosin edes tiedä kärsivänsä traumasta; me saatamme kasvaa traumaan ja selviytymismekanismeistamme muotoutuu osa persoonaamme. On vaikea hahmottaa jotain minkä sisällä elää. Kuin kala vedessä, joka ei ymmärrä uivansa vedessä – samalla tavalla moni ei tiedosta elävänsä turvattomuudessa, koska turvattomuus on ollut normaali olemisen tila niin kauan. (kultainensulka.com)

Oman sisäisen turvan tunteen tason voi jokainen VAIN itse henkilökohtaisesti todentaa; siihen ei ole olemassa mitään pätevää tutkimusmenetelmää. Vain me itse voimme tunnistaa kuinka vahva tai heikko sisäinen turvallisuuden tunne meillä on. Siitä voi olla viitteitä myös ulos päin. Moni asia toiminnassamme voi kertoa tunnemmeko turvattomuutta vai turvaa. Toimintamme heijastaa sisäistä tilaa. (kultainensulka.com)

Jos olosuhteissamme ei ole turvallisuuden tunnetta heikentäviä fyysisiä tekijöitä, niin ulkoisten puitteiden ei tarvitse muuttua millään tavalla kokeaksemme sisäistä turvaa enemmän. Ainoa minkä tulee muuttua on sisäinen tunne turvallisuudesta. Sisäinen turva vahvistuu kun tulemme tietoiseksi turvattomuudesta ja ymmärrämme millaisilla keinoilla voimme siihen vaikuttaa. (kultainensulka.com)

Jos turvattomuus on suurta, kaaos näkyy konkreettisesti elämässämme. Jos pyrimme esimerkiksi turvattomuudesta käsin siivoamaan sotkuista asuntoa, se voi pelkästään ajatuksena jo uuvuttaa täysin. Turvattomuuden tila on niin vahvasti hermostollinen, että se jo itsessään vie valtavasti voimia. Siksi energiaa ei enää riitä käytännön tekemiseen. Tietyt totutut tavat voivat myöskin tuoda turvaa, esimerkiksi sotkuisuus voi olla omaa turvavyöhykettä. Kun puhutaan siisteydestä, niin jatkuva siivoaminen voi toisessa ääripäässä yhtälailla kertoa turvattomuudesta. Kontrolloimalla ympäristöä ihminen pyrkii kontrolloimaan turvattomuuttaan. Kun lisäämme turvaa, askareet muuttuvat rennommiksi ja luontevimmiksi ikuisen suorittamisen tai taistelun sijaan. (kultainensulka.com)

Usein se, että olemme fyysisesti turvassa, sallii sisäisten turvattomuuden tilojen nousta tietoisuuteen ja alamme tunnistaa niitä. On tärkeää, että opimme myös kunnioittamaan henkisiä rajojamme ja ilmaisemaan niitä. Sillä tavalla sisäinen turvallisuuden tunne vahvistuu. Voimme alkaa luottaa olevamme henkisesti turvassa kun alamme luottaa itseemme siinä, että pidämme huolta omista rajoistamme joka tasolla. (kultainensulka.com)

Jos emme saa mallia omien henkisten rajojen vahvistamiselle ympäristöstä, ylitämme jatkuvasti rajojamme ja siksi koemme olomme turvattomaksi. Saatamme sanoa asioille ja tilanteille kyllä, vaikka oikeasti haluaisimme sanoa ei. Ylitämme voimavarojamme työelämässä, miellytämme muita toimimalla itseämme vastaan ihmissuhteissa ja erinäisissä tilanteissa ettemme tulisi hylätyiksi. Rajattomuutemme voi olla selviytymisstrategia pitäytyä kohtaamasta erilaisia pelkoja, joita meissä on.  Turvan luominen auttaa purkamaan ja kohtaamaan selviytymistrategioita ja turvattomuutta. (kultainensulka.com)

Kun keskittyy turvan tunteen lisäämiseen, muutkin asiat järjestyvät elämässä. Sisäisestä turvan tilasta lähtee kaikki olennainen. (kultainensulka.com)

Klikkaa itsesi Maijun blogiin täältä: https://kultainensulka.com/sisainen-turvattomuus-vie-voimavaroja/

Blogini nimi on virheellinen: ei ole sittenkään kyse vääristä hälytyksistä! Hälytykset ovat (ainakin olleet) ihan aiheellisia, hälärin kohde on vain keinotekoinen. Ei siis ole kyse erheellisestä vaan ihan aiheellisesta hälytyksestä, että olen uhattuna – että olen jollakin tavalla vääränlainen jonkun silmissä.

Aivoni ovat tulkinneet tilanteet, ilmeet, eleet yms ilmapiirin, suhtautumisen minuun oikein. Olen alkanut arvostaa omia havaintojani ja aivojani sen sijaan, että vaadin itseltään pakkotoimitojen lopettamista ilman, että mitään tulee tilalle ja ymmärtämättä syytä – mikä funktio oireilla on.

Käsieni hygieniataso ei ole riittämätön, en pese käsiäni vriheellisellä tavalla, vaan minä olen riittämätön. Olen joko vastenmielinen ja epämiellyttävä, tai en onnistu elämäntehtävässäni positiivisten tunteiden tuojana ja lähteenä. Häläreitä tulee silloin, kun koen riittätättömyyden uhkaa.

Ensin syyttelemässä olivat äiti ja veli, myös mummo, täti, nyt avomies ja ainakin yksi läheinen ystävä. Aina lähellä on ollut joku, joka haluaa kontrolloida minua. Kontrolloinnin kautta käsitellään omia kielteisiä tunteita. En ole ymmärtänyt tätä, vaan olen kynsin hampain yrittänyt muokata itsestäni oikeanlaista toisten emotionaalisille tarpeille.

Enimmäkseen kiusaajani ovat löytyneet kotiseinien sisältä, harvemmin kodin ulkopuolelta. Koulussa olen saanut olla rauhassa tai huomio on ollut enimmäkseen positiivista. Samoin työpaikoilla. Tällä hetkellä olen työyhteisössä, jossa olen todella suosittu ja pidetty. Siellä ihmissuhteet ovat tasa-arvoisia, eikä minuun kohdistu kohtuuttomia odotuksia – minun tarvitse olla ratkomassa kenenkään sisäisiä ristiriitoja. Tämä on avannut silmäni. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on terveitä ihmissuhteita!

Aivoni siis tulkitsevat ihan oikein uhat, kuten passiivisaggressiivisen käytöksen ja kontrollointiyritykset. Aivan turhaa olen syyttänyt itseäni, että minua ahdistaa. Esimerkiksi toisten kateus ja kaunaisuus ovat ihan selviä traumatriggereitä, niistä kuuluukin ahdistua. Minun elämäntehtäväni ei ole olla toisten riepoteltavana ja vastata heidän tunne-elämästään.

Ei minun tarvitse alentaa itseäni, jotta jollakin muulla olisi mukavampaa. 

Pienenä ”vääränlaiset tunteeni” kuten omien rajojen pitäminen, on tarkoittanut lukemattomia kertoja torjutuksi tulemista; minun tarpeillani ja toiveillani ei ole ollut merkitystä. Sisälläni asuu edelleen syvä arvottomuuden tunne, joka nousee ajoittain pintaan. Se on sekoitus surua ja häpeää.

Itselleni on ollut äärimmäisen tärkeää ymmärtää, että joskus uhka on ollut todellinen, kuten hylätyksi tuleminen. Tämän takia hälytyksiä tulee edelleenkin vastaavanlaisissa tilanteissa. Ja kokemus on hyvin aito ja intensiivinen. Oikeastaan kyse ei ole vain tunteesta vaan tunnekokemuksesta, paino sanalla kokemus – se on kokonaisvaltaista kauhua, pelkoa, vimmatullista pyrkimystä estää paniikki.

Siksi OCD on niin uskottava – se on maailman paras valehtelija.

Myös onnen huuma laukaisee pakko-oireilua.Jos minulla on jotain todella mieluisaa, esiin nousee pelko, että menetän sen. Tämäkin pelko on aiheellinen; rinnallani on aina häärinyt joku, joka kadehtii. Lapsena veljeni kadehti, koska olin kummallekin vanhemmalle paljon rakkaampi, myöhemmin äiti kadehti sosiaalista elämääni, ehkä jopa nuoruuttani ja ulkonäköäni. Tällä hetkellä oma tervehtymiseni, energisyyteni ja eteenpäin menemiseni aiheuttaa huonommuuden tunteita puolisossani.

Olen oppinut, että kateelliset ihmiset ovat kovia kostamaan ja iloitsevat siitä, jos epäonnistun. Myös onnistumisiani on yritetty sabotoida. Ei siis mikään ihme että OCD aktivoituu!