Seura määrittää eniten ihmisten onnellisuutta. Tartutamme toisiimme tunteita, ja aivomme jopa värähtelevät samalla tavoin lähellä olevien kanssa. Ei siis ole ihan sama, kenen kanssa aikaasi vietät!

Onnellisuus seuraa lopulta hyvin vähän aiemmista kokemuksista, materiasta tai henkilökohtaisesta filosofiasta, valaisee neurotieteen professori Moran Cerf, joka on erikoistunut päätöksenteon tutkimiseen.

Cerfin mukaan ihmisillä on virheellinen uskomus, että tekemällä ”oikeita päätöksiä”, kuten esimerkiksi valitsemalla hyviä vaatteita tai hienoja lomakohteita, tyytyväisyys omaan elämään lisääntyy.

Onnellisuuden kannalta paljon tärkeämpää ja ratkaisevinta on se, millaisten ihmisten kanssa päätämme viettää aikaa.

Tämä väittämä nojaa keskeisesti neuropsykologisiin havaintoihin, jotka kertovat, että päätöksenteko on aivoille väsyttävää. Useissa tutkimuksista on havaittu, että ihmisillä on rajallinen määrä henkistä energiaa valintojen tekemiseen.

Cerf tähdentää, että ihmisillä on sitkeä taipumus uskoa, että he kontrolloivat onnellisuuttaan moninaisten valintojensa kautta. Todellisuudessa päätöksentekomme on täynnä harhoja, jotka sumentavat arviointikykyä.

Neuropsykologisen voiman voi valjastaa parhaiten onnellisuuden tukemiseen sillä, että kerää ympärilleen mieluisia ihmisiä.

Kun ympäröi itsensä ihmisillä, joiden ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä itse arvostaa, on helpompi rakentaa olosuhteet, joissa ei tarvitse jatkuvasti tehdä päätöksiä ja uupua päätösväsymyksen alle.

Poimimme itseemme toisen asenteita, käyttäytymismalleja ja jopa tunteita. ”Tämä tarkoittaa, että ihmiset, joiden kanssa aikaa vietät, vaikuttavat todellisuuteesi enemmän kuin mitä kykenet selittämään. Yksi näistä vaikutuksista on, että sinusta tulee samankaltainen kuin nämä ihmiset”

Lähde:

Neurotiede yllättää! Ei ole ihan sama, kenen kanssa aikaasi vietät – näin seura vaikuttaa ja jopa synkronoi aivot

Neuropsykologi Rick Hansonin mukaan aivoilla on sitkeä taipumus takertua ikäviin asioihin. Tämä negatiivinen vinouma juontuu aivojen kehityshistoriasta.

Hanson havainnollistaa tilannetta porkkana-keppi-jaottelulla. Ne ovat Hansonin mukaan tärkeitä kumpikin, mutta niiden välillä on yksi huomattava ero: elonjäämisen näkökulmasta kepit ovat tärkeämpiä kuin porkkanat.

”Jos et saa porkkanaa tänään, saatat saada sen huomenna, mutta jos et tänään onnistu väistämään keppiä, voi käydä niin, että sinulla ei sen koommin ole tarvetta porkkanoillekaan.”

Tämä oli niin mainio, että nauroin ääneen!

”Silloinkin kun olet rento, onnellinen ja yhteydessä toisiin, aivosi tutkivat ympäristöä etsiskellen mahdollisia vaaroja, pettymyksen aiheita ja ihmisten välisiä ristiriitoja. Mielen taustalla on yleensä hiljaista mutta havaittavissa olevaa levottomuutta, tyytymättömyyttä ja erillisyyden tuntua, joka pitää valppautta yllä.”

Oma lapsuuteni oli täynnä vaaroja, pettymyksen aiheita ja ihmisten välisiä ristiriitoja! Ei siis mikään ihme että OCD-aivoni skannaavat edelleenkin mahdollisia uhkia vilkaasti. Turvaton taustani pitää valpautta ja tarpeetonta ylivireyttä yllä – ja ODC paukuttaa turhia häläreitä. Se on uuvuttavaa ja ärsyttävää, mutta onneksi lääkkeillä saa pahimman ahdistuksen pois.

Lähde:

Neurotiede yllättää! Ei ole ihan sama, kenen kanssa aikaasi vietät – näin seura vaikuttaa ja jopa synkronoi aivot