Kaikki mitä ostelin: heinäkuu 2020
Innostuin edellisestä ostospäiväkirjasta ja sen Instagramissa herättämästä keskustelusta, ja päätin jatkaa ostosten ylöskirjaamista sekä ostospäiväkirjojeni jakamista täällä. Menojen tarkassa seuraamisessa, ja etenkin menojen tarkastelussa jälkikäteen, on se hyvä puoli, että tulen koko ajan tietoisemmaksi kuluttamisestani, mielihaluistani ja siitä mikä ne herättää. Ja aivan erityisesti siitä, että suurin osa erilaisista ostoimpulsseista on nimenomaan vain mielihaluja — eli yleensä hetkellistä intoa saada jokin täysin tarpeeton tavara. Näin ollen mielihalujen bongaaminen ja se, ettei niitä sotke tarpeisiin, lieneekin yksi tärkeimpiä etappeja matkalla aina vain paremmaksi rahankäyttäjäksi.
Millaisiin mielihaluihin minä siis lankesin heinäkuussa? Alla oleva ostospäiväkirja paljastaa sen auttamatta. Kuten viimeksikin, en ole kirjannut mukaan vuokran ja ruokaostosten kaltaisia suhteellisen vakiintuneita kuluja, vaan tarkkailen ennen kaikkea sitä, millaisia ylimääräisiä asioita ostan. Aivan erityisesti minua kiinnostaa kotiini päätyvien tavaroiden määrä.
Spoiler alert: elokuun saldo oli kaksinumeroinen, ja toin kotiini 11 uutta tavaraa.
Heinäkuun 2020 ostokset:
- 6 kirjaa, yht. 21,65 €
- kuivashampoo, 5,75 €
- kahdet kierrätyssukat Fidasta, yht. 4 €
- hammasharjateline SPR Kontista, 2 €
- Iso Numero -lehti, 10 €
Yhteensä ostin siis erilaista tavaraa 43,40 eurolla. Sen lisäksi muita vaihtelevia ostoksia tein kesäkuussa seuraavasti: lahjoihin ja tuliaisiin käytin 25 euroa, alkoholiin 22,70 euroa, ulkona lounastamiseen 14,80 euroa, kahvilakäyntiin 7,50 euroa, herkkuihin 6,40 euroa, kahden eri kirjaston myöhästymismaksuihin yhteensä 12 euroa, apteekkiin 5,10 euroa ja postimerkkeihin 2,55 euroa. Lisäksi resiinaretki ja mökkiviikonloppu kustansivat minun osaltani 65 euroa. Kaiken kaikkiaan vaihteleviin menoihin kului siis heinäkuussa 204,45 euroa.
Ja mitä tulee halujen ja tarpeiden erottamiseen, no, kuten listasta näkyy, en ole vieläkään päässyt eroon jokseenkin huolettomasta tavasta suhtautua kirjojen osteluun. Niiden lisäksi en kuitenkaan ostanut mitään varsinaisesti turhaksi kokemaani, sillä esimerkiksi hammasharjatelinettä olin etsinyt pitkään ja sukillekin alkoi olla kova tarve. Myös tavaran määrä pysyi kohtuullisena: kuivashampoo kuluu vähitellen käytössä ja lehti päätyi lukemisen jälkeen kierrätyshyllyyn, mikä tarkoittaa, että näistä tavaroista kotiini jää yhdeksän.
Sekin on kyllä enemmän kuin tahtoisin. Suomalaisella keskivertoperheellä on erään tutkimuksen mukaan kodissaan 10 000–50 000 esinettä, ja jos tuohon määrään vielä lisätään tavaroita kuukausittain, vaikkapa tällaisella noin kymmenen esineen vauhdilla… Niin, ei liene ihme, että meistä niin moni tuntee usein hukkuvansa tavaraan.
Ostospäiväkirja onkin mainio tapa tarkkailla omaa tavaranhamstrausta ja sitä, millaisella tahdilla uutta rompetta tulee osteltua. Olen aina pitänyt itseäni hyvin niukasti kuluttavana ihmisenä, mutta kyllähän tällaisen listan edessä on pakko katsoa peiliin ja miettiä mielihalujen lisäksi myös omaa ”tarpeen” määritelmää. Tavoitteeni onkin vähentää ostamieni esineiden määrää tästä vielä huomattavasti. Seuraavien kuukausien ostospäiväkirjat sitten paljastavat — myös minulle itselleni — kuinka tavoitteen käy.
Seuraatteko te ostoskäyttäytymistänne tai pidättekö rahapäiväkirjaa?
Jos raha ja säästäminen kiinnostavat, lue myös nämä:
Onko mitään oikeasti pakko ostaa uutena?
Zero wasten ei ole pakko olla kallista
Hyötyviljelyä (lähes) nollabudjetilla
*
Toiseksi huomasin kaipaavani kaupungin hälinää, oli se sitten museoita, elokuvateattereita, ravintoloita tai lempikirppareita – paikkoja, joissa on muita ihmisiä, ja mieltä ja ruumista ravitsevia elämyksiä. Pelkkä kotona ja mökillä oleminen tylsistytti, vaikka kuinka luin kirjoja, kuuntelin musiikkia tai katsoin elokuvia.
