Poikkeuksellinen vuosi: katsaus vuoden 2020 lupauksiin
Tammikuussa 2020 kirjoitin toiveistani uudelle vuodelle. En koskaan onnistu pitämään liian kunnianhimoisia uudenvuodenlupauksia (joissa on usein pieni rankaisemisen maku), mutta sen sijaan toivoin elämääni enemmän joitakin asioita.
Vuosi 2020 on monella tapaa ollut täysin poikkeuksellinen meille kaikille. Moni asia on mennyt täysin toisin, kuin tammikuussa odotin. Vuosi on ollut monella tapaa stressaavampi kuin alun perin toivoin, mutta toisaalta elämänpiirin pieneneminen on opettanut myös huomaamaan asiat, joilla on oikeasti merkitystä.
Kun katson vuoden alussa tekemiäni toiveita tulevalle vuodelle, huomaan toivovani elämääni vuosi toisensa jälkeen samoja asioita. Kirjoja, mielenrauhaa, aikaa. Huomaan silti, että kerta toisensa jälkeen en onnistu aivan niin hyvin kuin toivoisin. Stressaan yhä töistä. En aina sulje läppäriä ajallaan. Vilkuilen sähköpostiviestejä viikonloppuisin. Kirjojen sijaan katson useimmiten Netflixiä.
Ehkä minun olisikin jo hyvä oppia, että muutos vaatii kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. En vieläkään onnistunut ryhtymään ostolakkoon, mutta ainakin teen hankintoja harkitummin kuin kymmenen vuotta sitten. En ole vegaani, mutta ainakin syön huomattavasti vähemmän eläinperäisiä tuotteita. En lopettanut matkustamista, mutta kohta en ole vuoteen matkustanut minnekään – tosin siitä osin lienee kiittäminen koronaa.
Maailman tila vaatii radikaaleja muutoksia, mutta oman toiminnan vähittäinen muutos johtaa usein kestävämpään lopputulokseen.
Miten alkuvuoden toiveiden suhteen sitten kävi?
Enemmän vegaaniruokaa ja kausikasviksia. Kausikasvikset unohdin jo heti helmikuussa, mutta kevään koronaeristys oli erinomainen tilaisuus kehittyä vegaanikokkina. Moni arjen perusruoka meillä nykyään onkin lähtökohtaisesti aina vegaaninen. Yhdessä asiassa pitäisi parantaa: juusto.
Enemmän käyttökertoja vanhoille vaatteille. Korjautin vanhoja vaatteita sopivammiksi ompelijalla, huollatin mummini vanhan mokkatakin ja pukeuduin viikon ajan vain käytettynä ostettuihin vaatteisiin. Kirjoitin ostohimon taltuttamisesta ja pidin kuukauden ajan asupäiväkirjaa. Teen hankintoja jatkuvasti harkitummin, mutta parannettavaakin on vielä – ehkä vielä joku päivä onnistun siinä vuoden ostolakossa!
Enemmän kirjoja ja uusia ajatuksia. Luin tänäkin vuonna noin kirjan kuukaudessa. Se on vähemmän kuin toivoin, mutta katsoin myös paljon dokumentteja, kuuntelin tukuittain podcasteja ja luin kiinnostavia artikkeleita eri aiheista. Toivon siis, että vaikka joskus töiden jälkeen kirjaan tarttuminen on vaikeaa, itsensä voi silti altistaa uusille ajatuksille.
Enemmän ystävällisiä tekoja. Tällä saralla en tehnyt ihan viime vuoden kaltaista pohjanoteerausta, mutta itsestä huolenpitämisen saralla on roimasti parannettavaa. Määrään itselleni liikuntaa ja meditaatiota ensi vuodeksi!
Enemmän juna- ja lähimatkoja. Olen kaveripiirissäni se lähimatkailijatyyppi, joka on kolunnut kaikki Suomen kartanohotellit, mutta tänä vuonna en ehtinyt koronan takia niin moneen paikkaan kuin olisin halunnut. Sen sijaan olen iloinnut kotimaanmatkailubuumista, johon korona laittoi lisää vauhtia. Kotimaan kiertämisen lisäksi alkuvuodesta ehdin tehdä työmatkan junalla Keski-Eurooppaan ja käydä esimerkiksi Kööpenhaminassa ja Hampurissa. Häämatkareilille emme tänä vuonna päässeet, mutta ehkä ensi vuonna!
Miten teidän uudenvuodenlupausten suhteen kävi? Heittikö koronavuosi kapuloita rattaisiin, vai löysitkö haasteista uutta puhtia?
*
