Matkani minimalismin ja zero wasten maailmaan on viime vuosien aikana hiljalleen muuttunut haaveesta arjeksi. Aina löytyy kehitettävää, mutta välillä on hyvä katsoa millainen matka on kuljettu ja mihin on tultu. Minimalismi ja zero waste tukevat toisiaan. Kuin vahingossa elämäntapamuutosten yhteydessä on tullut tehtyä myös muutoksia, jotka vaikuttavat hyvin vahvasti siihen miten ja mihin käytän rahojani.

12 +1 asiaa, joita en enää osta

1. Deodorantti ja vartalovoiteet. Kun viimein löysin itselleni sopivan deodoranttisekoituksen, en enää tunne lainkaan tarvetta ostaa deodoranttia kaupasta. Valmistan deodoranttini vanhaan metalliseen deodoranttirasiaan, joka on helppo kuljettaa mukana. Valmistan myös vartalovoiteeni itse. Rakastan voiteiden ihania tuoksuja ja kuiva ihoni nauttii hyvästä kosteutuksesta. Aiemmin saatoin ostaa eri tuoksuisia vartalovoiteita hetken mielijohteesta tai hyvän alennuksen vuoksi. Minimalismin myötä olen kuitenkin oppinut tavaksi käyttää kaikki tuotteet loppuun ennen uuden ostamista. Itse tehdyt tuotteet on riittoisia ja samoista aineksista on moneksi – osittain myös keittiön puolella. Nykyisin en tarvitse myöskään kuorintavoiteita, koska kuivaharjaaminen kuorii ihoani riittävästi. Ympäristö ja lompakko kiittää ja tiedän tasan tarkkaan millaisista aineksista deodoranttini ja ihovoiteeni koostuu.

2. Hiusten muotoilutuotteet. Joskus kaapistani on löytynyt arsenaali erilaisia muotoilutuotteita aina kampausnesteestä, muotovaahdon ja geelin kautta hiuslakkaan ja erilaisin kiharabalmeihin. Nykyisin käyttämieni muotoilutuotteiden määrä on pyöreä nolla. Olen loppujen lopuksi hyvin laiska hiustenlaittaja, joten päätin suosia myös juhlissa luonnollista hiustyyliäni ja tukea tarvittaessa kampaukset pinneilla. En omista myöskään fööniä tai suoristusrautaa saati lämpörullia. Pesen hiukseni ja annan niiden kuivua luonnostaan. Huonoina hiuspäivinä ja kiireesä apuun rientää hiuslenkit ja pinnit. Jos haluan suitsia etukäteen luonnonkiharoitani suuntaan tai toiseen, käytän apuna pinnejä hiusten kuivuessa. Suoriksi kiharoitani ei ole kukaan saanut sen paremmin tuotteilla kuin raudoillakaan, joten sileän suorista särmähiuksista en edes haaveile.

3. Hoitoaine ja hiusnaamiot. En enää osta lainkaan hoitoainetta. Viime toukokuussa kokeilin palashampoota ja etikkahuuhtelua ja jäin sille tielle. Palashampoolla ja etikalla hoidettuna hiukseni voivat erinomaisesti. Hiukseni ovat pehmeät ja kiiltävät sekä tuntuvat aiempaa vahvemmilta.  Paitsi luontoystävällistä, omenaviinietikka on myös todella edullista verrattuna aiemmin käyttämiini kampaamotasoisiin tuotteisiin. Kokemuksiani palashampoosta ja etikka huuhtelusta lisää täällä. Ennen kaapistani löytyi useampiakin hiusnaamioita, joita käytin hoitamaan kuivia kiharoitani. Nyt naamioita ei ole näkynyt kaapeissani enää moneen vuoteen. Hiusteni kaivatessa erityistä hoitoa laitan hiuksiini öljynaamion esimerkiksi kookosöljystä ja risiiniöljystä tai teen avocadosta kosteuttavan hiusnaamion.

4. Vanulaput, puhdistuspyyhkeet ja pumpulipuikot. Vanulaput ja puhdistuspyyhkeet vaihtuivat pestäviin kankaisiin lappuihin noin reilut neljä vuotta sitten. Samat lappuset ja pyyhkeet palvelevat käytössä yhä. Keräämme käytetyt laput pesupussiin ja pesemme ne pyyhkeiden ja lakanapyykin seassa. Pumpulipuikkojen käytämisen lopetin kertarysäyksellä korvaamatta niitä oikeastaan millään. Pumpulipuikoissa on turhaan muovia ja niiden käyttäminen on loppujen lopuksi vain opittu tapa. Korvat puhdistan suihkussa käydessäni pikkusormellani. Sormenpää on sopivan pieni, eikä tarvitse pelätä tikun luiskahtamista liian syvälle korvaan. Jos tarvitsen pientä pyyhkimistä meikatessani, niin taitan kangaslapun sopivan kapeaksi. En tarvitse pumpulipuikkoja mihinkään.

5. Talouspaperi ja paperiservetit. Ennen kuin muutin yhteen mieheni kanssa, en käyttänyt talouspaperia lainkaan. miehen mukana kuitenkin tuli myös talouspaperi ja pian sitä opin käyttämään milloin mihinkin. Viimeistään kuopuksen opetelessa syömään itse, oli talouspaperi kovassa käytössä. Meillä oli usein tapana myös kattaa pöytään paperiset servetit kaunistamaan kattausta. Viime keväänä vaihdoime kuitenkin talouspaperin kankaisiin rätteihin ja servettien sijaan käytämme oikeita lautasliinoja. Kaikki tarvitsemamme löytyi meiltä jo valmiiksi kotoa, kun räteiksi leikkelimme vanhoja vaatteita ja kaivoin esiin isoäitini vanhat kankaiset lautasliinat. Ompelin myös vanhasta pöytäliinasta muutaman lautasliiinan lisää. Nämäpuhdistuvat samalla tavalla muun pyykin seassa kuin puhdistuslaputkin.

6. Hummus ja salaatinkastikkeet. Rakastan hummusta. Rakastan sitä niin paljon, että en halua syödä huonoa tai keskinkertaista hummusta. Teen siis hummukseni itse. Itse tehty hummus on edullista ja se on helppo ja nopea valmistaa. Toki silloin, kun käyttää itse keitettyjä kikherneitä tule valmistukseen passiivista valmistuaikaa herneiden liottamisesta ja keittämisestä. Oma suosikki-hummusreseptini löytyy tämän leipäohjeen yhteydestä. Myös salaatinastikkeet valmistan itse esimerkiksi etikasta, sinapista, agavesiirapista, vedestä, suolasta ja pippurista sekä tilkasta öljyä.

7. Liha, maitotuotteet ja kananmunat. Olen ollut kasvissyöjä 20 vuotta. Maitotuotteet ja kananmuna ovat viimeisimmät ruokavaliostani tippuneet tuotteet. Olen vuosien varella hiljalleen lähestynyt vegaanista ruokavaliota ja viimein vuoden vaihtuessä päätin siirtyä kokonaan vegaaniksi. Ajan kanssa maitotuotteet ja kanamunat alkoivat hiljalleen ällöttää minua. Yksi syy tähän muutoksen oli myös se, että huomasin syöväni maitotuotteita ja kananmunaa vain epäterveellisissä herkuissa kuten pizzassa, jäätelössä, makeisissa ja leivonnaisissa. Näitä herkkuja saa toki myös vegaanisina, mutta hieman rajoitetumpi saatavuus herkkujen osalta on minun silmissäni vain plussaa.

8. Puhdistussuihkeet ja huuhteluaine. Yleispuhdistusainetta ja pyykkietikkaa on helppoa ja edullista valmistaa itse kotona väkiviinaetikasta. Etikkapohjaisilla aineilla tiedän tarkasti mitä käyttämäni tuotteet sisältävät ja voin oll avarma, ettei niistä jää myrkyllisiä jäämiä luontoon, hengitysilmaan tai käyttämiimme tekstiileihin. Eteerisillä öljyillä saan itsetehtyihin tuotteisiin haluamani tuoksut ja riittävästi laimennetusta etikasta ei jää etikan tuoksua pinnoille tai tekstiileihin.

9. Heräteostokset ja alennustuotteet. Karsittuani omaisuudestani ylimääräisen pois olen tullut hyvin tarkaksi siitä mitä kotiini päästän. En vietä aikaa kaupoissa, joten en saa kimmoikkeita heräteostosten tekemiseen. Minulla on lista niistä asioista,joita tarvitsen. Kaupoille suuntaan vasta sitten, kun tuote on hankittava. Jos löydän tarvitsemani tuotteen alennuksesta, otan miellläni vastaan alennuksen tuoman säästön. Mutta en koskaan osta tuotetta vain siksi, että se on alennuksessa. Alennustuote on edullinen vain silloin, jos olit aikeissa ostaa tuotteen täysihintaisena. Muussa tapauksessa alennustuotteen ostamine on 100% tappiota.

10. Vaatteet, joita en rakasta. Olen opetellut tunnistamaan oman tyylini ja erottamaan sen haavetyylistäni. Ostan vaatteita vaintodelliseen elämääni ja sen tarpeisiin. Olinpa ostoksilla kaupassa tai kirputorilla joutuvat harkitsemani vaatteet tarkkaan syyniin. Ensinnäkin vaatteen pitää tulla tarpeeseen. Sen täytyy sopia aukottomasti tyyliini ja olla helposti yhdistettävissä vähintään kolmeksi eri asukokonaisuudeksi kaapistani jo löytyvien vaatteiden kanssa. Vaatteen tulee istua päälleni ilman muutoksia. Vaikka osaankin tehdä monet muutostyöt itse, haluan ostaa vaatteita, jotka saan heti käyttöön. Vaatteen materiaalin ja kankaan tulee olla laadukasta. Suosin mukavia, kestäviä ja hengittäviä luonnonkuituja ja muuntokuituja. Lopuksi tarkistan vielä vaatteen huolto-ohjeet. Vaikka vaate olisi läpäissyt kaikki aiemmat ehdot se jää ostamatta, jos sen huolto vaatii enemmän kuin mihin olen valmis sitoutumaan, esimerkiksi jos paita vaatii kuivapesun. Lisäksi vaatteen täytyy saadaminut innostumaan ja haluamaan pukeuta siihen vaikka heti.

11. Korkeakorkoiset kengät. Minulla on kuudet korkokengät. Tämäkin on jo aivan liikaa, koska pääasiallisesti käytän aina matalia kenkiä. Kesäisin kuljen tennareissa ja talvisin maihareissa. En siis todellakaan tarvitse yhtiäkään korkokenkiä lisää. Jo se, että tämä määrä olisi perusteltu, tulisi minun käyttää korkokenkiäni edes kerran viikossa, kun nyt käytän niitä ehkä 15 kertaa vuodessa. Korkokengät on kauniita, mutta olen joutunut toteamaan, ettei minun kannata ostaa niitä vain kaapissa säilytettäviksi.

12. Korut ja laukut. Rakastan korvakoruja ja juhlatyyliini kuuluukin lähes aina suuret korvakorut.Arkisin korviini päätyy yleensä pienet helmikorut, mutta joskun jotkin isommatkin. Käytän päivittäin kihla- ja vihkisormustani ja muita sormuksia ei kädessäni juurikaan nähdä. Rannekorut häiritsevät minua, samoin useimmat kaulakorut. Olen todennut, että minun on turha ostaa koruja jollekin kuvitteelliselle minälle, koska todellinen minäni pärjää nykyisellä korukokoelmalla paremmin kuin hyvin. Olin aiemmin varsinainen laukku-hamsteri. Muistan kuinka kaapissani oli pari hyllyä vain laukkujani varten. Sitten tajusin, että todellisuudessa käytän vain muutama eri laukkutyyppiä ja niistäkin useimmiten kerrallaan vain yhtä tai kahta. Yhtään uutta laukkua en tarvitse, koska olen jo löytänyt suosikkini.

+1. Muovipussit. Kaupassa käydessämme otamme aina mukaan kauppakassin. Kauppakassien lisäksi käytössä on vanhoista ohuista verhoista ompelemani pikkupussit, joita käytämme hedelmille ja muille irtomyyntituotteille (esim. leipä). Lisäksi kuljetan yleensä käsilaukussa mukana varmuuden vuoksi yhtä kangaskassia. Oman kassin mukana kuljettaminen pätee ruokaostosten lisääksi myös kaikkiin muihin ostoksiin.