Tag: kotimainen kirjallisuus

Tuonen Tytti ja kuolleiden kanssa käyty keskustelu perunkirjoituksineen ja hautalahjoineen kertoo teoksen maagisista fiktion elementeistä, mutta mielestäni ne ovat myös tulkittavissa kaunokirjallisiksi keinoiksi, joiden tarkoituksena on kuvata psyykkistä suruprosessia.

 Pikkuporvarillisuus elää ja voi hyvin. Ainakin, jos Anna Kontulaan on uskominen! Kontulan teos Pikkuporvarit kertoo ihmisryhmästä, joka nostaa normien noudattamisen moraalisten valintojen yläpuolelle. Pikkuporvareiden elämä on kuin hissimusiikkia, se on halua elää täysin häiriötöntä elämää ilman nousuja ja laskuja. Se on elämänvalinta, johon pikkuporvari yrittää pakottaa myös ympärillä olevat ihmiset. Pikkuporvarillisuus ei ole yhtä kuin keskiluokka, eikä sitä […]

Kylpylät yhdistyvät esseessä soljuvasti osaksi taidehistoriaa, naisten asemaa sekä historiassa että nykyajan kauneuskaupungissa, oman kehon kömpelyyttä ja sopeutumishalua. Sekoitus on kiinnostava ja innostava ja yhdistelmänä sellainen, joka toimii ehkä jopa vain esseissä. Rakastan tämänkaltaista polveilevuutta, sitä, ettei koskaan lukiessaan tiedä, mihin esseen lopulla päädytään.

Ja taas mennään! Tänä keväänä olen perehtynyt yliopiston puolesta modernismiin, postmodernismiin sekä nykykirjallisuuden erilaisiin variaatioihin. Päätin pistää koosteen koko tämän kevään aikana lukemistani kurssikirjoista tänne blogiin. Otin vähän enemmän itse kirjallisuuskursseja nyt tälle keväälle kuin mitä syksyllä ja lukemista kertyikin niin paljon, etten viitsi jokaisesta kirjoittaa erikseen postausta, sillä sanottavaa on välillä vain muutaman lauseen […]

Ja jollain tavalla löysin Onnenkissasta jotain aika intiimiä, jota en edes haluaisi sanoittaa: samastuminen ja henkilökohtaisuus tässä romaanissa tulee sen verran iholle, että se tunne on yksinomaan minun.

Kirja, joka huvitti sekä koukutti samaan aikaan kuin ärsytti, on ehdottomasti Liksomin romaani Kreisland: se aiheutti itselleni kuluvan vuoden pahimman lukujumin, sillä en oikeastaan voinut sietää sen ensimmäisiä viittäkymmentä sivua. Siis tästäkö on joku oikeasti tykännyt? Voi olla, että meänkieli ja pohjoinen Suomi aiheutti itselleni tosi paljon eksyneisyyden tunnetta näin varsinaissuomalaisena (köh köh). Vauhtiin päästyäni sain […]

Se kuvaa sitä, miten tietyistä lähtökohdista on haastavaa ponnistaa. Sitä, miten yhteiskunta häneen automatiolla suhtautuu, kuullessaan tämän nimen ja asuinpaikan. Käsinkosketeltava ongelma, jota on myös nykyajan Helsingissä, mutta Kallion Sörnäisten sijasta puhutaan esimerkiksi Malmista ja Itäkeskuksesta.

Mikä näin modernin lukijan silmään pisti ja pahasti, oli teoksessa esiintyvä kielenkäyttö. Pohdin paljon, onko kirja auttamatta vähän vanhentunut. Minua mietitytti erityisesti teoksen sisäistämä arvomaailma: ihmisten toiseuttaminen, rasismi, orjuus sekä köyhien maahan polkeminen ja seksismi tuntui pahalta näin modernin lukijan näkökulmasta.

Jos pitäisi, nimetä yksi tämän syksyn Kirjagramista tuttu teos, olisi se tämä: Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt. Lähtiessä käsittelemään tämän tyylistä teosta on tärkeää ottaa huomioon sen henkilökohtaisuus: olen huono lajimäärittelyssä, mutta nyt ei liikuta ihan tietokirjallisuuden eikä edes perinteisen self-help’n puolella. Konteksti sekä lukemisen ajankohta piirtää todella suurta merkitystä teoksen tulkinnan kannalta. Taustoituksena sekä itseltäni […]

Jos jokin kirja on herättänyt huomiota viime talvena, on se Emmi-Liia Sjöholmin teos Paperilla toinen. Luin monien muiden joukossa kyseistä teosta ja kirjailijaa koskevia haastatteluja viime vuodenvaihteessa, mutta itse teokseen pääsin käsiksi vasta viime juhannuksen aikoihin. Olen vitkutellut siitä kirjoittamista monesta syystä, mutta suurimpana niistä on sanattomuus, joka minua seurasi sen luettuani. Tarvitsin aikaa vähän […]