Toivepostausta raskaudesta

Täällä toivottiin postausta ylipaino+raskaus. Täytyi ihan miettiä, alkaahan raskautumisesta olla jo kohta vuosi! 

Meillä yritystä oli n. 1v ja 10kk, mutta olikohan ihmekkään. Sellasilla aloituspainolla oli oikeastaan ihan hyvä etten tullut raskaaksi vasta kuin nyt. Sattumoisin kävin gynellä juuri niiden menkkojen jälkeen, joista tulin raskaaksi. Hänen mukaansa aloin silloin olemaan niissä painoissa, missä raskauden alkaminen on edes fyysisesti mahdollista ja kannusti vielä vuoden laihduttamaan ennen kuin kannattaa alkaa hakeutumaan lapsettomuustutkimuksiin. No ei keretty 😀 Eli laihduttaminen voi (tässä meidän tapauksessa ainakin) auttaa raskautumisessa 🙂

Neuvolassa kehotettiin yrittämään pitämään painonnousu mahdollisimman pienenä, mulle kiloja tuli 12 ja niistä on nyt 10kg lähtenyt. Muuten ei mun terkkari mitenkään sitä painoa kommentoinut (ainakaan päin naamaa :D). Sokerirasituksessa kävin 2 kertaa, ihan alussa n. rv15 tienoilla ja toisen kerran sitten kun kaikki muutkin n. rv 28. Kummassakin mulla oli sokerit onneksi täysin ok. Verenpainetta seurattiin tarkasti viimesellä kolmanneksella, mittasin sitä itse välillä myös kotona. Korkeimmillaan taisi olla 142/85, mutta terkkari sillon rauhoitteli, että se voi olla myös sitä kun mua supisteli melkeinpä koko marraskuun ajan joka päivä. Totta kai verenpaine nousee kun sattuu vähän väliä. Proteiinia pissassa ei ollut missään vaiheessa, eli raskausmyrkytyksestä se verenpaineen nousu ei onneksi kertonut. Hemoglobiini pysyi koko raskauden n. 140 hujakoilla. Olin ihan varma, että heinäkuun superhelteillä saisin superturvotuksen, mutta ei! Sormia turvotti aamuisin, mutta se ei kestänyt koko päivää. Jalkoihin turvotus tuli vasta muistaakseni n. rv 33 aikoihin. 

Liikkuminen.. Noh mielestäni ihan hyvin pystyin sinne marraskuulle saakka. Silloin liikkuminen liitoskipujen ja supisteluiden takia oli hankalaa ja kivuliasta. Jossain rv 30 mua oli alkanut supistelemaan ja alavatsaa ”kramppaamaan” aina kun käveli vähänkään pidempää matkaa. Sen takia ei oikein kävelemään uskaltanut lähteä (ja terkkari kielsikin sen yhdessä vaiheessa ettei vaan liika supistelu kypsytä paikkoja liikaa) ja kuntokin tuntui huononevan reilusti. Sitten kun viimein neuvolalääkäri antoi antoi marraskuun alussa luvan liikkua, niin siinä vaiheessa sitten kävely sattui TONNENOIN niin paljon ettei viitsinyt 😀 

Suuren painoindeksin takia pääsin automaattisesti synnytystapa-arviointiin rv 36. Sen jälkeen kävin koko-arviossa ensin 2 viikon välein ja ihan lopussa kerran viikossa. Vauvan kokoa arvioitiin ultralla joka kerta ja tarkkailtiin ettei hän pääse liian isoksi kasvamaan. Kuulemma 4500g on se raja jonka yli ei päästetä. Viimeisessä ultrassa marraskuun vikalla viikolla paino-arvio oli 3900g ja seuraava aika olisi ollut 2.12, mutta neiti onneksi syntyikin 1.12. Aika hyvin piti lääkärin arvio, syntymäpaino oli 4300g (arviossa oli kuulemma +/- 500g heitto). Tyttönen syntyi normaalisti alakautta ja ilman käynnistystä. Nimittäin tää gyne, mistä tässä aikasemmin kirjoitin, sanoi että isokokoisilla naisilla ei synnytys käynnisty itsestään vaan melkein aina pitää käynnistää. Mä ja mun siskot on kaikki käynnistetty, joten olin olettanut että näin tulee tapahtumaan myös mulla. Mutta ei onneksi, näköjään se että jokainen raskaus on erilainen pitää paikkansa 🙂