Puutarhamökin syyshommat
Lokakuu tuli, ja mökkikausi päättyi aivan huomaamatta. Oikeastaan kausi päättyy vasta ensi viikolla, kun siirtolapuutarhan vedet katkeavat, mutta kävimme tekemässä vettä vaativat hommat pois alta jo viime viikolla.
Suurin homma oli kasvihuoneessa, jossa oli pestävänä sekä lasit että kasvatusruukut. Pesin ne varmuuden vuoksi tiskiaineen kanssa, jotta mahdolliset kasvitaudit eivät jäisi pesimään ruukkuihin ja tartuttaisi kasveja ensi vuonna.
Tänä kesänä tomaattimme olivat jotenkin kitukasvuisia mutta tekivät kuitenkin satoa ihan kivasti. Kurkkuihin puolestaan iski heinäkuussa vihannespunkki, eivätkä kurkut selvinneet siitä vaikka saimmekin vielä sen jälkeen jonkin verran satoa. Sitä en tiedä, onko vihannespunkki ötökkä, joka talvehtisi jossain muodossa kasvihuoneessa, mutta ainakin kasvihuoneen lasit on nyt pesty niin hyvin kuin ne on ylipäänsä järkevää pestä.
Oma hommansa oli ruukkujen tyhjentämisessä, sillä vajaaseen pariinkymmeneen kukkaruukkuun ja muutamaan isoon ulkoruukkuun mahtuu multaa yllättävän paljon. Sitä leviteltiin pensaiden juurille, perunamaalle ja kasvatuslaatikoihin. Mahdollisten tautien pelossa emme kuitenkaan levittäneet tomaattiruukkujen sisältöjä perunapenkkiin, sillä samat taudit voivat ilmeiseti tarttua niiden välillä.
Kun kasvihuone ja ruukut oli pesty, pakkasin irtaimiston puutarhasta kasvihuoneeseen ja siirsin ulkotiskipöydän tavarat varastoon.
Mökkiremontin osalta kesä oli melko onnistunut, vaikka asiat sujuivat jälleen hitaammin kuin olisin toivonut. Ulkomaalaus tuli kyllä tehtyä – tavallaan. Vedin itseni niin piippuun tiiviillä työrupeamalla touko-kesäkuussa, etten sitten koskaan jaksanut maalata mökin takaseinää toiseen kertaan. Ja sitten tulikin liian märkää ja kylmää. Muutaman lahon laudan korvaaminen uusilla on edelleen tekemättä, ja mökin oveakin pitäisi paikkailla ennen kuin sen voi maalata. Ehtiihän sen ensi kesänäkin.
Sähkötyöt valmistuivat sopivasti juuri ennen kauden päättymistä. Tupa oli onneksi kunnossa jo viime syksynä, joten pystyimme yöpymäänkin mökillä, vaikka sekin jäi vähän toivottua vähäisemmäksi. Juhannuksen ja kesälomaviikon jälkeen yövyimme mökillä vain kahdesti, ja useampana viikonloppuna koko perheen mökkireissut peruuntuivat joko kaatosateen tai jonkun perheenjäsenen sairastumisen vuoksi.
Viimeisimpiä valmistuneita paikkoja olivat veranta, johon saimme valot ja pistorasian sekä ulkovalon kytkennät kuukausi sitten.
Aivan viimeisinä töinään sähkömiehemme veti pistorasian vielä vintille, joten sinnekin saa nyt lukuvalon lapsille. Yksi pohdinnassa oleva asia ensi kesälle on, mitä tehdä vintin tikkaiden kanssa. Kun maalasin verannan lattian alkukesästä, lattiasta tuli niin liukas, että tikkaat eivät pysykään enää siinä hyvin pystyssä vaan saattavat liukua alta pois. Tyttäreni kaatui jo tikkaiden kanssa, mutta siitä onneksi selvittiin vain molemminpuolisella säikähdyksellä. Tikkaat on varmaan pultattava kiinteästi kiinni seinään.
Ennen talvea mökillä on toki vielä hommia tehtävänä, vaikkei vettä tulekaan. Leikkaan taas perennojen varret mataliksi, jotta kukkapenkeissä ei ole keväällä odottamassa hirveää puoliksi maatunutta risukasaa. Lisäksi raivaamme vielä paria rikkaruoho- ja haittakasvimätästä (mm. elämänlankaa ja jättipalsamia) ja levittelemme sen päälle mustaa muovia muutamaksi vuodeksi. Suunnittelimme jo, että laitamme sitten ensi kesänä muovin päälle laattoja ja maisemoimme ne kasvatusruukuilla. Katselin myös, että nurmikko kaipaisi ehkä vielä leikkausta – tai sitten annan sen vain olla.
Mutta nyt teen yhden lupauksen: ensi kesänä mökillä ei ole luvassa minkäänlaista remonttihommaa (paitsi ne kesken jääneet viimeistelyt), joten ehdin ja jaksan itsekin osallistua enemmän puutarhahommiin, jotka jäivät tänäkin vuonna lähes pelkästään vaimon vastuulle. Ja sitten olisi kivaa välillä olla ihan vain tekemättä mitään.