Joulublinit ja muut jouluruokaperinteet
”Mitä teillä syödään jouluna?” No sitä samaa kuin viimeksikin! Tai oikeastaan kaksi vuotta sitten, sillä viime vuonna vietimme joulua anoppilassa.
Tänä vuonna vietämme joulun kotona, haemme kuusen Hakaniemen torilta ja syömme kaikki perinteiset jouluherkut. Ruokien kanssa ei muuten stressata, mutta luomukinkku piti laittaa varaukseen hyvissä ajoin, ja päätin jo leipoa vähän pipareita tytön kanssa sunnuntaina. Muuten ruoat valmistellaan vasta aatonaattona.
Meidän jouluruokaperinteeksemme ovat muodostuneet blinit, joka on oikeastaan ainoa asia, jota Rouva toivoo joulupöytään. Minä puolestani kaipaan laatikoita ja riisipuuroa. Luomukinkkua alettiin hankkia jouluksi muutama vuosi sitten, kun Rouva päätti viidentoista vuoden lihattoman ruokavalion jälkeen alkaa syödä lihaa sillä ehdolla, että se on luomua tai riistaa.
Tänä vuonna jouluaaton menu rakentuu siis blinien ympärille (ks. resepti esim. täältä), ja joulupäivänä on laatikoiden vuoro (porkkana- ja lanttulaatikon ohjeet täällä). Imellettyä perunalaatikkoa yritin tehdä kerran, mutta se ei ollut oikein onnistunutta. Nyt kokeilen uudelleen.
Kinkku on sen verran kookas, että sitä syödään molempina päivinä ja varmaan vielä pari päivää sen jälkeenkin. Ja varmasti tulee haettua joitain herkkujuustoja ja nautiskeltua niitä viikunahillokkeen kanssa (ohje täällä).
On mielenkiintoista aina kuulla, millaisia jouluruokaperinteitä muilla perheillä on. Olen ollut esimerkiksi hyvin yllättynyt, kun olen kuullut, että makaroni- ja maksalaatikot kuuluvat jossain päin joulupöytään. Toisaalta minulle oli aivan luonnollista, että lapsuudenkodissani jouluruokia olivat valkosipuliperunalaatikko ja mummon perunasalaatti.
Lipeäkalaa meillä ei ole syöty, silliä en kaipaa ja graavikala maistuu liikaa raa’alle kalalle. Rosolli ei ole myöskään ollut minun eikä Rouvan suosikki, joten sitä joulupöydästämme ei löydy, ellei joku mahdollinen jouluvieras tuo sitä mukanaan.
Piparkakkutalon rakentamisella on pitkät perinteet, ja olen tehnyt lähes vuosittain jonkinlaisen rakennelman. Tällä kertaa päätin haastaa itseni ja tehdä suurimman piparitaloni tähän mennessä, varsinaisen kartanon.
Talo oli sen verran kookas, että vaikka luulin tehneeni ison taikinan (500 g voita, 1 kg jauhoa), josta riittäisi myös muotilla paineltavaksi, taikinasta tuli talon osien jälkeen vain vajaat kaksi pellillistä varsinaisia pikkuleipiä. Täytyypä vääntää uusi taikina jonain toisena iltana.
Talon kokoamista ja koristelua jatkan viikon mittaan. Saa nähdä, kehtaanko esitellä lopputulosta tällä foorumilla.
