Kun ei ehdikään ihan kaikkea

Vaikka juuri vähän aikaa sitten kirjoitin siitä, miten elämä on niin kovin säännöllistä ja aikataulut toistuvat viikoittain suurin piirtein samanlaisina, nyt olen havainnut, että tämä arkirytmi on myös aika haavoittuva. Siihen ei nimittäin mahdu mitään ylimääräistä ja jokainen lisäys on pois jostain muusta.

Nyt muutamalle viikolle on sattunut poikkeuksellisen paljon poikkeuksellisia iltamenoja ja yksi työmatka, ja Rouvallakin on ollut muutamia pakollisia työmenoja, joiden vuoksi lapsen viemis- ja tuomisvuorot ovat sekoittuneet pahasti.

Tällä viikolla jouduimme jopa turvautumaan muiden apuun: vanhempani hoitivat tyttöä maanantaista keskiviikkoon, kun olin työmatkalla, joten Rouvan ei tarvinnut huolehtia päiväkotilogistiikasta. Torstaina taas jouduimme pyytämään tytön kummitädin apua, ja hän kävi noutamassa tytön päiväkodista.

Toinen juttu on sitten se, kun yritämme tehdä jotain tavallisuudesta poikkeavaa yhdessä. Rouvan kanssa olemme kyllä onnistuneet käymään kahdestaan keikoilla ja syömässä, ja tytön kummisedän sisko on ollut silloin hoitamassa lasta, mutta koko perheen voimin on aika hankala ehtiä tehdä juuri mitään ylimääräistä.

Otetaan vaikka lauantain Ravintolapäivä esimerkiksi. Viikonloppuna on tietysti nukuttava pidempään kuin arkena, koska se on mahdollista. Sitten on hoidettava viikon ruokaostokset, jonka jälkeen onkin jo lapsen lounas- ja päiväuniaika. Sen jälkeen vielä välipalat, pottahommat ja pukemiset. Liikkeelle pääsimme lopulta siinä puoli viideltä.

Isänpäivänä Finlandia-talon juhlalounasta varten piti oikein tsempata ja laittaa tyttö nukkumaan selvästi normaalia aiemmin ja herättää hänet tavallista lyhyempien unien jälkeen. Näin ehdimme syömään jo kahdeksi.

Kun on ylimääräisiä menoja, jotain tavalliseen arkeen liittyvää jää silloin myös tekemättä. Ja ei ole vaikeaa arvata, että ensimmäisenä jää liikunta. Kun on muutenkin jo monena iltana menoja, illan viettäminen kuntosalilla ei tule mieleenkään. Juoksemiselle en ole vieläkään löytänyt tilaa arjessa, ja kun viikonloppuisin on muita menoja, jäävät sekä salit että juoksut silloinkin väliin.

No mutta ehkäpä näitä poikkeuksellisia viikkoja on sattunut nyt vain sattumalta useampi peräkkäin. Tilanne varmaan rauhoittuu heti tuossa… parin viikon päästä.

Kommentit (18)
  1. Moi, ensikommentilla, kiitos valtavan kiinnostavasta sekä viihdyttävästä blogista ja inspiroivista ruokaohjeista! Arjen logistiikka on kyllä melkoinen haaste, eiköhän siitä löytyisi hyllymetreittäin jotain self help -kirjallisuuttakin 😀 Meillä on kolme pientä lasta (vanhin 6) ja pikkuhiljaa kuopuksen täytettyä vuoden vanhemmat ovat pääsemässä liikkumisen makuun. Sitä oppii yllättävän kekseliääksi 😉 työmatkaliikunta on todella hyvä (pystyisitkö silloin tällöin juoksemaan jomman kumman suunnan tai osan siitä?), samoin edellä mainittu kotijumppa.  Tsempit palasten yhteensovitteluun, tulen takaisin huutelemaan sitten kun itsekin palaan töihin ja pakettiin pitää lisätä kolmen lapsen viennit ja haut eri osoitteisiin.

  2. Joo, aikamoista aikataulutusta täälläkin! Me suunnitellaan kaikki kahvittelut ja sensemmoiset lapsen päikkyjen aikoihin, jolloin lapsi nukkuu mukana rattaissa. Ja suurin osa harrastuksista on vaihtunut täälläkin yhtä tanssituntia lukuunottamatta. Juoksua voi onneksi harjoittaa juoksurattaiden kanssa, muuten ollaankin käyty kävelyillä tai uimassa ( ollessa lapsen kanssa lastenaltaassa on toinen käynyt uimassa matkaa (hyvä vinkki Vuosaaren uusittu tosi siisti uimahalli alle 6 euroa kerta). Mut tosiaan, täälläkin viikonloppuun jää usein lista hoidettavia asioita, joita ei vaan saa aikaiseksi viikolla minuuttiaikataulua suorittaessa 🙂

    1. Ai niin, mä en ole vieläkään saanut testattua niitä juoksurattaita. Ja uimahallissakaan ei ole ns. ehditty käydä…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *