Laskettuun aikaan on nyt alle kaksi viikkoa. Rouvan vatsaa on mittailtu neuvolassa viikon välein ja arvioitu tytön kokoa. Hän on kuulemma pitkä ja hoikka. Ei siis näytä tulevan isäänsä.

Nyt pitäisi olla jatkuvassa synnytysvalmiudessa. Vauvakirja ehdotteli jo pari kuukautta sitten, että pakkaisimme valmiiksi synnytyslaukun, johon tulisi ainakin tohvelit, aamutakki, toalettivälineet ja kirjepaperia. Näistä tohveleista ja aamutakista puhuttiin myös perhevalmennuksessa. Emme tienneetkään, että ne olisivat niin olennainen osa synnyttämistä. Mutta että kirjepaperia?

”Hyvät äiti ja isä. Olemme nyt saaneet tyttären, ja teistä on tullut isovanhempia. Olisitte voineet käydä katsomassa häntä täällä sairaalassa, mutta kun saatte tämän kirjeen, hän on jo menossa kouluun. Terveisin rakastava poikanne, Tommi”

Jos synnytyssairaalassa on kerran niin paljon ylimääräistä aikaa, voisin mieluummin pakata kassiin ne pari laatikollista vanhoja valokuvia, jotka on laittamatta albumiin.

Synnytyssuunnittelu kätilön kanssa pari viikkoa sitten tuntui helpottavan hieman Rouvan jännitystä, ja oli mukavaa jutella kätilön kanssa synnytykseen liittyvistä ajatuksista. Suhtauduimme aiemmin koko synnytyssuunnitteluun hieman huvittuneena, mutta olikin oikeasti kiva käydä vielä kerran henkilökohtaisesti asiantuntijan kanssa läpi asioita ja käytännön toiveita. Varasimme allasosaston.

Minulta kysyttiin, miten haluaisin osallistua synnytykseen. ”En tiedä. Mitä vaihtoehtoja minulla oikein on?” kysyin. Päädyimme siihen, että olen läsnä ja katsotaan sitten tilanteen ja äidin toiveiden mukaan. Hyvä, että tuli selvitettyä, vaikka en vieläkään oikein tiedä, mitä muuta isä siellä voisi tehdä. Niin, ja lupasin minä sen napanuoran katkaista. Se kai kuuluu asiaan, vaikka ajatus tuntuukin vähän iljettävältä.

Synnytyslaukku on pakkaamatta ja aamutakki sekä tohvelit hankkimatta, mutta henkinen valmius alkaa herätä.

Kun Rouva soittaa kesken työpäivän, säntään saman tien palaverista käytävään. (”Ei saanut ravintolapöytää viikonlopuksi.”) Kun Rouva ilmoittaa elokuvan jälkeen, että nyt tuntuu tosi hassulta vatsassa, sydän jättää ensin lyönnin väliin, ja sen jälkeen pulssi kohoaa pariinsataan.

”Et sitten ole hirveässä kännissä”, sain ohjeeksi, kun lähdin eilen firman kemuihin. Niin. Jotain on kyllä tapahtunut, kun entinen bilehile poistui juhlista ennen puoltayötä eikä tuntenut edes pientä halua lähteä muiden mukana yökerhoon.