Nolla on taas täällä! Jos et tiedä lainkaan, mistä on kyse, kannattaa jatkaa lukemista. Ja vaikka tietäisit, kannattaa jatkaa silti!

Ravintola Nolla avautui vajaat puolitoista vuotta sitten Kruununhakaan ja se keräsi kiitoksia niin kriitikoilta kuin asiakkailtakin. Kävimme ravintolassa heti sen avauduttua, sillä olimme tutustuneet Nollaan jo vuotta aiemmin heidän pop-up-ravintolassaan, ja uusi ravintola oli kaikin tavoin juuri niin hyvä kuin toivoin.

On korostettava sitä, että ravintola oli oikeasti todella hyvä, eikä sille tarvinnut antaa sympatiapisteitä hyvästä ideologiasta. Siis siitä, että ravintola pyrkii olemaan hävikitön, ostamaan raaka-aineensa mahdollisimman pitkälti suoraan tuottajilta, tuottamaan sekajätettä minimaalisesti ja kompostoimaan itse kaiken kompostoituvan ravintolan tiloissa.

Erityismaininnan arvoista oli myös se, että tätä ideologiaa ei hierottu päin asiakkaan naamaa vaan ruoasta voi nauttia huomaamatta, että ravintolassa on jotain poikkeavaa.

Nolla toimi siis aiemmin Svenska Klubbenin tiloissa Liisankadulla, mutta vain yhdeksän kuukauden toiminnan jälkeen Svenska Klubben otti ravintolan tilat omaan käyttöönsä. Ravintolan omistajat etsivät tietysti uusia tiloja, mutta kesti toiset yhdeksän kuukautta ennen kuin ravintola sai avattua ovensa uudessa paikassa. Mutta hyvää kannatti odottaa, sillä uudet tilat ovatkin upeat!

Ravintola sijaitsee nyt Fredrikinkatu 22:ssa, ja monet saattavat muistaa, että samoissa tiloissa toimi pitkään valkosipuliravintola Kynsilaukka ja sittemmin muutaman vuoden ajan panimoravintola Il Birri.

Tilat ovat Liisankadun Svenska Klubbeniin verrattuna valiosammat ja avarammat, ja täytyy myöntää, että on tämä uusi sijainti myös bisnespotentiaalin puolesta aivan erilainen kuin hieman syrjäinen Liisanpuistikon reuna. Fredrikinkatua ja Uudenmaankatua kävelevät ihmiset katselivat kiinnostuneina sisään isoista ikkunoista, ja useampikin näytti poikkeavan aivan ohikulkiessaan ravintolan baarin puolelle lasilliselle.

Baari Nollalla oli jo aiemmin, mutta nyt he ovat tehneet uuden aluevaltauksen, varmaankin tilan edellisten haltijoiden inspiroimina: Nollassa toimii nyt myös pienpanimo, jonka tuotteita tarjotaan baarissa ja ravintolan puolella!

Baarin puolella voi syödä pienemmin, jos ei halua kokonaiselle illalliselle.

Nollan ylpeydenaihe, vuorokaudessa kaiken maatuvan mullaksi muuttava kompostori, on päässyt kunniapaikalle, aivan ravintolasaliin.

Nolla on saanut myös uudet ja upeat käsityönä tehdyt pähkinäpuiset pöydät ja tuolit, jotka ovat niin linjakkaat ja suloisen pyöristetyt, että niitä tekisi mieli vain silitellä. Luka Balac, yksi kolmesta omistajasta, kertoi, että kalusteet tulivat bosnialaiselta designyritykseltä, ja pöydät on suunniteltu varta vasten heitä ajatellen.

Nollassa voi valita neljän tai kuuden ruokalajin menut (48 €/59 €), ja me päätimme syödä pisimmän kaavan mukaan. Olimme kuulleet jo kehuja ravintolan alkoholittomasta juomapaketista, joten halusimme maistaa sekä sen että suositusviinit ja päädyimme tilaamaan yhden viinipaketin (39 €) ja yhden mehupaketin (28 €) jaettaviksi.

Lämmin suositus alkoholittomalle juomapaketille! Itse tehtyjä ja kivasti maustettuja mehuja oli mukava maistella viinien lomassa, ja ne olivat hauskoja yhdistelmiä ruokien kanssa.

Alkuun tarjottiin tomaattia, vadelmaa ja chiliä. Omistajat kertoivat yksityiskohtaisesti, mistä kaikkialta raaka-aineet tulivat ja mitä he olivat poimineet itse. Olin tästä luonnollisesti hyvin vaikuttunut, mutta en muista enää yhtään yksityiskohdista.

Seuraava annos sai Rouvan lähes halkeamaan onnesta: vuohenjuustolla täytettyjä ja friteerattuja kesäkurpitsankukkia. Ne olivat kyllä niin hyviä, että olisin voinut syödä muutaman enemmänkin.

Niiden kanssa tarjoiltiin muuten viinin sijaan talon oman panimon vadelmasouria. Se oli erinomaista!

Maissipolenta oli jauhettu itse tuoreesta maissista, ja se tarjottiin kantarellien, friteeratun rosmariinin ja Hilma-juuston kanssa.

Grillattua viiriäistä, punajuurta ja luumua oli todella hauska yhdistelmä ja viiriäinen mehevää.

Toinen pääruoka oli (listasta poiketen) kuhaa ja perunoita, ja annos oli täyteläinen ja kaikin puolin maukas.

Yllättävin osa ateriaa oli jälkiruoka, Mustikkaa, kahvia ja mäskiä. Se paljastui kakkuseksi, jonka pohjassa oli käytetty ravintolan oman panimon IPA-oluen valmistuksesta jäänyttä mäskiä ja – kyllä – käytettyjä kahvinporoja. Myös jälkiruoan osana ollut jäätelö oli maustettu mäskillä. Enpä olisi tiennyt, jos en olisi tiennyt.

Kaiken kaikkiaan illallinen oli erinomainen, ja toivotamme Nollalle onnea uusissa tiloissa! Nähdään taas pian!

Ja kaikille muille lämpimästi tervemenoa Nollaan!