Kerrossänky toi lisätilaa pieneen lastenhuoneeseen

Kaupallinen yhteistyö: AVA Room

Miten yksi huonekalu voikin tehdä näin monta ihmistä näin onnellisiksi? Hankimme kesällä lastenhuoneeseen AVA Roomin kerrossängyn, joka toi pieneen huoneeseen lisätilaa ja ratkaisi kerralla sekä nukkumis- että säilytystilahaasteemme pitkäksi aikaa!

AVA Room - Kerrossänky

Blogia pidempään seuranneet tietävät, että omistamme myös naapuriasuntomme, ja voisimme periaatteessa milloin vain päättää yhdistää sen nykyiseen kotiimme.

Kun pojan vanha sänky alkoi käydä hänelle liian pieneksi, olimme vaikean päätöksen edessä: kahta sänkyä ei mahtuisi pitkään ja kapeaan lastenhuoneeseen mitenkään, mutta toisen asunnon valtaaminen lisätilan vuoksi ei tuntunut myöskään järkevältä. Oikeastaan emme tarvinneet kuin paikan toiselle sängylle.

AVA Room - Kerrossänky

Joskus aiemmin pohdimme, että emme haluaisi lapsille kerrosänkyä, ja tytölläkin oli kaunis rautainen sänky, jossa hän voisi nukkua vielä monta vuotta. Pohdittuamme asiaa useamman hetken päädyimme kuitenkin siihen, että ehkä voisimme sittenkin hankkia kerrossängyn, jos sopivan tyylikäs vaihtoehto löytyisi. Ajattelimme, että rautasängystä olisi sitten luovuttava.

Katseltuamme vaihtoehtoja ihastuimme kotimaisen AVA Roomin tukevaan kerrossänkyyn. Sängystä oli saatavilla myös 164-senttinen Kids-malli, mutta päätimme tilata siitä vielä täysimittaisen, 200-senttisen version, jotta se ei kävisi aivan heti pieneksi kummallekaan.

Rautasängyllekin löytyi paikka puutarhamökiltä, kun keksin, että voin mökillä yöpyessämme aivan hyvin nukkua itse patjalla.

AVA Room - Kerrossänky

Hieman mietin, miten paljon sänky tukkisi pientä huonetta, mutta ajattelin sen olevan kuitenkin pieni ongelma, jos nukkumiskysymyksemme olisi ratkaistu useammaksi vuodeksi.

Paitsi nukkumiseen, sänky toi apua myös ainaiseen säilytystilaongelmaan. Ensinnäkin saimme uudelleen käyttöön huoneen nurkassa sijaitsevan komeron, joka oli viimeiset seitsemän (!) vuotta niin hankalasti pinnasängyn takana, että sitä ei voinut pitää aktiivisessa käytössä. Sinne siis lähinnä tungettiin tavaraa, jota ei tarvittu koskaan.

AVA Room - Kerrossänky

Tilasimme sängyn alle myös valtavan vetolaatikon, jossa on tilaa yhtä paljon kuin kokonaisessa lipastossa, joten nyt saamme sängyn alle jemmaan paljon isokokoistakin tavaraa. Laatikko liukuu kevyesti ja on hyvin helppo käyttää.

AVA Room - Kerrossänky

Jotenkin siis tuntuu jännästi, että vaikka sänky onkin iso ja vie tavallaan paljon tilaa, se on myös tehnyt pienestä huoneesta avaramman ja toimivamman ja jopa lisännyt tilaa.

AVA Room - Kerrossänky

Valitsimme sängyn materiaaliksi koivuvanerin, ja se on vahattu Osmo Colorin kuultovahalla (sävy 3186, ”Mattalumi”, kaksi käsittelykertaa). Kun materiaali on koivuvaneri, sävyn voi valita itse Osmo Colorin valikoimasta.

Yläsänkyyn kuuluu turvalaita oletuksena, ja tilasimme myös alasänkyyn turvalaidan, joka myydään lisävarusteena.

AVA Room - Kerrossänky

Sängyn tikkaat voi asentaa sekä vasemmalle että oikealle, ja meidän huonejärjestykseemme luontevinta oli sijoittaa ne oikealle.

Sänky toimitettiin osina, mutta ainakin itselleni se oli helppo koota. Päätylevyjen kiinnittämisessä ja yläsängyn nostamisessa paikalleen tarvitsin apukäsiä.

AVA Room - Kerrossänky

Lapset ovat luonnollisesti sängystä innoissaan. Saimme sängyn juuri ennen kesälomaa, joten he ovat ehtineet kotiutua omiin sänkyihinsä kunnolla vasta muutaman viikon ajan. Mutta molemmat ovat jo rakastuneet omiin punkkiinsa.

AVA Room - Kerrossänky

Tytär nukkuu yläkerrassa, usein oman rakkaan nallensa kyljessä, ja pikkuveli kellii alakerrassa.

AVA Room - Kerrossänky

Tässäkin suhteessa tilava sänky on kiva, sillä sänkyyn mahtuu aika monta unileluakin – ja pojan jalkopäähän usein myös iso pino kirjoja. Hän rakastaa kirjoja, selailee niitä usein nukahtamiseen asti ja saattaa aamulla herättyään jatkaa niiden katselua, varsinkin jos hän herää viikonloppuna ennen siskoaan.

AVA Room - Kerrossänky

Poika myös leikkii sängyn olevan hänen kotinsa: turvalaidan yläpuolella oleva osa on ”ikkuna”, ja aukko tikkaiden ja turvalaidan välissä on ”ovi”, jonka hän avaa ennen kuin astuu sängystä ulos.

AVA Room - Kerrossänky

Olemme sänkyyn aivan äärettömän tyytyväisiä, koko perhe, ja sen hankkiminen oli varmasti yksi parhaita ajatuksia aikoihin.

AVA Room - Kerrossänky

Jos sain sinutkin vakuutettua siitä, miten toimiva kerrossänky on pienessä (tai miksei isommassakin) lastenhuoneessa, voit tilata oman kerrossänkysi AVA Roomin verkkokaupasta. Sängyt saa myös erikseen niin halutessaan.

AVA Room lupasi blogini lukijoille 10 % alennuksen, joka koskee kaikkia kerros- ja parvisänkyjä, sängynaluslaatikoita ja turvalaitoja. Edun saa lunastettua verkkokaupassa koodilla Isyyspakkaus2019, ja se on voimassa elokuun 2019 ajan!

AVA Room - KerrossänkyLisätiedot: avaroom.fi

Perhe Sisustus Lapset

Tanssitunnit, uusi yritys ilman vanhempia

Syksyn lähestyessä alkavat myös lasten harrastukset, ja poikasen kasvaessa olemme tietysti miettineet, veisimmekö häntäkin jo johonkin omaan harrastukseen. ”Ehtiihän sitä myöhemminkin”, kuulen jonkun jo siellä huutelevan, ja olen siitä aivan samaa mieltä.

Ajattelimme kuitenkin jo viime talvena, että pojasta voisi olla hauskaa käydä 2-vuotiaille tarkoitetuilla ”tanssitunneilla”, siis samanlaisilla musiikkiliikuntatunneilla, joilla tyttäremme aloitti viisi vuotta sitten tanssiharrastuksensa, hänkin 2-vuotiaana. Poika tanssi innokkaasti siskonsa kanssa pitkin talvea, joten kokeilu tuntui luontevalta. Olisi myös kiva, että pojallakin olisi ihan pienestä asti jokin kiva liikuntaharrastus, ettei hänestä tulisi samanlaista liikunnanvihaajaa, joka olin itse lapsena (ja joka edelleen näkyy suhteessani kaikkiin joukkuepeleihin).

Poika kävikin tanssimassa talvella mutta kokeilu ei ollut kovin onnistunut. Ilmoitin pojan vahingossa ryhmään, jossa vanhemmat olivatkin mukana tunnilla, ja ymmärsin virheeni vasta, kun astelimme tanssiluokkaan sisään ja muut vanhemmat eivät poistuneetkaan salista.

Olimme jo tytön kanssa huomanneet, että tanssitunnilla – kuten missä tahansa muuallakin – kaikki menee hyvin niin kauan kuin vanhemmat pysyvät poissa silmistä. Jos me olemme läsnä, aika kuluu kaikenlaiseen muuhun sähläämiseen ja kiukutteluun.

Ja näin kävi myös pojan tanssitunnin kanssa. Vaikka hän oli innokkaasti lähdössä tunnille joka kerta ja myös juoksi iloissaan saliin, kun tuli aika tehdä jotain, hän kieltäytyi useimmiten lähtökohtaisesti kaikesta ja kehitti jotain draamaa vielä jostain vesipullon paikasta salissa. Kun olimme käyneet tunneilla muutaman kerran, ja hän oli kahdella kerroista kieltäytynyt tekemästä yhtään liikettä opettajan mukana, päätin antaa tanssituntien olla. Opettaja ei myöskään ollut maailman mukaansatempaavin tyyppi, ja totesin, etten halua olla se, joka yrittää innostaa, houkutella ja maanitella lasta tekemään liikkeitä.

Tämä kokeilu osui toki aikaan, jolloin lapsella oli muutenkin aivan järjetön ei-vaihe. Uskon silti, että energisempi opettaja olisi voinut saada vedettyä lapsen mukaan touhuun ja unohtamaan kiukkunsa, ja jos en olisi itse ollut lainkaan vieressä, hän olisi saattanut unohtaa harminsa.

Tunnit jäivät siis kevättalvella, kun luovutin, mutta nyt ajattelin kokeilla uudelleen. Tällä kertaa todellakin vain kokeilla ja päättää jatkosta kahden kokeilun jälkeen. Kokeilisimme myös ehdottomasti 3-vuotiaille tarkoitettua tuntia, jossa vanhemmat eivät ole mukana.

Lähdin pojan kanssa tunnille ilman mitään odotuksia, tai oikeastaan ajatellen, että sieltä lähdetään viidessä minuutissa pois eikä toista kertaa tulekaan.

Alku ei ollutkaan lupaava. Vaikka olimme kertoneet pojalle jo useamman kerran etukäteen, että äiti tai isi ei sitten tule mukaan tanssisaliin, totuus iski kasvoille vasta, kun todella olin jättämässä häntä opettajan viereen. Hän vuodatti kyyneliä ja pyysi minua jäämään saliin. Uusi opettaja oli kuitenkin paljon energisempi kuin viimekeväinen, ja hän vaikutti siltä, että hän saattaisi saada vedettyä pojan mukaan tanssiin.

Parin voimahalin jälkeen jätin hänet opettajan haltuun ja poistuin tanssikoulun aulan puolelle. Kuulin, miten hän itki oven toisella puolella isiä, mutta toivoin, että se loppuisi hetken päästä samalla tavalla kuin kevätpuolella päiväkodin aamupaloilla. Ja hetken päästä vaikerrus todella vaimentui ja lakkasi kokonaan.

Toisen lapsen äiti, joka oli katsellut tuntia hieman itseäni pidempään tuli salista ja istahti samaan pöytään, ja hän kertoi, että poika oli päässyt ensin opettajan kylkeen rahoittumaan ja katselemaan ja hetken päästä alkanut osallistua liikuntaan muiden lasten kanssa. Odotin silti, että hän tulisi kesken tunnin pois, mutta näin ei käynyt.

Opettaja kertoi samaa: loppua kohti poika oli alkanut tehdä liikkeitä muiden mukana, ja hän antoi opettajalle lähtiessä jopa ylävitosen.

Kun kysyin pojalta, oliko hänellä kivaa ja haluaako hän tulla uudelleen ensi viikolla, hän vastasi: ”Oli, haluan tulla!”

OK, kokeillaan vielä ensi viikolla ja katsellaan jatkoa sen jälkeen. Ja ehtiihän sitä sitten myöhemminkin.

Perhe Liikunta Lapset Vanhemmuus