Päivän numerot ovat 7 ja 120, molemmat hyvin merkittäviä. Tyttäreni täytti tänään 7 vuotta, ja vein hänet juhlapäivän kunniaksi Linnanmäelle. Lintsireissu oli puolestaan odotettu merkkitapaus siksi, että kerta oli ensimmäinen sen jälkeen, kun hänellä tuli täyteen tärkeä 120 sentin pituus.

Tämä pituus puolestaan avasi pääsyn useaan laitteeseen, joihin alle 120-senttisillä ei ole pääsyä. Tärkein näistä oli tietysti Lintsin legendaarinen, lähes 70-vuotias puuvuoristorata.

Viime keväänä olimme vain parin sentin päässä vuoristoradasta, eikä riittäviä senttejä ehtinyt tulla ennen syksyn valokarnevaalejakaan. Mutta nyt! Pituutta mittailtiin talven aikana useamman kerran. Vielä huhtikuussa mitta näytti 119,5:ttä (jolla olisi varmasti käytännössä päässyt laitteisiin), mutta viime viikonlopun mittauksessa oltiinkin jo aidosti ja reippaasti yli rajan: 120,5 cm!

Toinen odotettu laite oli pystysuoraan pyörivä Kehrä, joka laittaa myös päät alaspäin.

3D-lasit päässä läpi kuljettava Kammokuja osoittautui hieman liian pelottavaksi, ja jouduin taluttamaan tytön silmät suljettuina läpi laitteen. Itselläni ne olivat siis auki.

Salama-vuoristorata oli sen sijaan enemmän mieleinen, ja siinä käytiinkin kahdesti.

Samoin puuvuoristorata, johon oli palattava vielä uudelleen.

Rouva viihdytti tällä aikaa poikasta ilmaisissa laitteissa.

Kun ilmaiset laitteet sulkeutuivat seitsemältä, vein pojan vielä Rekkaralliin ja Hevosradalle, joihin alle 100-senttiset pääsevät ilmaiseksi, jos aikuisella on ranneke.

Sillä aikaa tyttö ehti käydä kahdesti Pellen talossa ja kahdesti Hypyttimessä. Nämäkin olivat merkittäviä virstanpylväitä, sillä hän pääsi laitteisiin nyt yksin ilman aikuista.

Ilta oli mitä mainioin Lintsireissulle. Lämpötila oli lähes kesäinen mutta näin keväisenä arki-iltana laitteisiin ei ollut lainkaan jonoja. Kehrää pyöritettiin vain meille ja ainoasataan Salamaan piti odottaa omaa vuoroa hieman. Ehdimme käydä kahden tunnin aikana peräti 13 laitteessa, mikä ei kesäviikonloppuna olisi käytännössä mahdollista.

Koska pyörimme laitteissa vain viimeisen kolmen aukiolotunnin aikana, saimme ostaa edullisemmat iltarannekkeet, jotka maksoivat 33 euroa koko päivän 42 euron rannekkeen sijaan.

Kaksi viimeistä laitetta must do -listalla olivat Tulireki-vuoristorata sekä Hurjakuru.

Hurjakurua hän on ihastellut jo useampana vuonna ohikulkiessamme.

Osa jännitystä on tietysti se, miten paljon laitteessa kastuu. Selvisimme lähes kuivina, ja pienet roiskeet eivät näin lämpimänä iltana haitanneet.

Suosikki näistä kaikista uutuuksista oli kuitenkin Vuoristorata, se alkuperäinen. Se oli hauskempi ja jännempi kuin hän oli ajatellutkaan, ja ajelut olivat yhtä naurua ja kiljahtelua. Tullaan kesällä uudelleen joku viikonloppu vaikka koko päiväksi, ja käydään sitten niissäkin laitteissa, joissa ei nyt ehditty käydä!

Kotona odotti vielä yksi yllätys: iltapalalla tarjoiltu syntymäpäiväleivos kynttilöineen.

Onnea ihanalle 7-vuotiaalle ja 120-senttiselle isolle pikkuiselleni! Ensi viikolla juhlitaan eskarikavereiden kanssa!