Pellen talosta, vegeburgerista ja Valokarnevaaleista
Vuoden toista käyntiä Lintsille odoteltiin kesän yli, ja nyt oli aika tehdä perinteinen syysretki Lintsin Valokarnevaaleille. Samalla saimme sitä kaivattua kahdenkeskistä aikaa tytön kanssa.
Kun kävimme Lintsillä viimeksi, Pellen talo, ei ollut vielä ehtinyt avautua. Nyt pääsimme siis viimein katsomaan, millainen tämä kauden uutuuslaite ja Vekkulan korvike on.
Laitteessa oli vanhasta Vekkulasta tuttuja elementtejä: pyörivä tynnyri, liikkuvia lattioita ja tietysti liikkuvat portaat.
Erilaisia liikkuvia, pyöriviä ja täriseviä lattioita olikin enemmän kuin Vekkulassa. Laite on kuitenkin merkittävästä Vekkulaa pienempi, joten sellaisia Vekkulan klassikoita kuin vino huone, peilihuone ja pyörivä huone ei ollut saatu mahtumaan mukaan. Niiden sijaan pienissä sisätiloissa pujoteltiin muun muassa katosta roikkuvien pehmeiden pötkylöiden tai valokeppien välissä.
Sisätilat olivat lapsen mielestä jännittävät, ja tämä valokeppien väistely pimeässä jopa hieman pelottavaa. Liikkuvat lattiat olivat kuitenkin laitteen varsinainen vetonaula.
Neiti 6-v:n tuomio: ”Tosi kiva. Voidaanko mennä uudestaan?”
No ehkä käytetään liput johonkin toiseen laitteeseen. Emme siis lähteneet rannekkeilla liikkeelle, sillä ilmoitin, että seuraavan kerran rannekkeet ostetaan vasta, kun 120 cm tulee täyteen. Ei ehtinyt tulla tämän kauden aikana, mutta siitä puuttuu niin vähän, että ensi kesänä varmasti päästään jo vuoristorataan ja moneen muuhun laitteeseen, joihin nyt ei vielä päästy.
Myös omasta mielestäni Pellen talo oli onnistunut laite yhtä asiaa lukuun ottamatta. Siinä missä Vekkulan liukumäki oli vauhdikas ja jännittävä lasku, joka otti myös mahasta, Pellen talon liukumäki oli aikamoinen lässähdys. Liuku näytti ylhäältä katsottuna hurjalta kierteeltä, mutta mäki olikin niin nihkeä, että ainakin farkut jalassa laskiessa liukumäessä oli lähes lykittävä käsillä vauhtia, jotta se ei loppuisi kesken matkan varrella. Harmi.
Toinen harmi on se, että Pellen talo sijaitsee kohdassa, jossa oli aiemmin maksuton törmäilyautolaite. Sitä kaipaamme. Ymmärrän toki, että Linnanmäki on hyvin rajallisen kokoinen alue, joten kaikki ei sinne mahdu, ja on tietysti kiva, että ensi kesänä puistoon saadaan uusi supervuoristorata, Taiga, jonka alta se Vekkulakin purettiin.
Linnanmäki kertoo kuitenkin sivuillaan, että Lintsille rakennetaan myöhemmin kokonaan uusi Vekkula. Tuleekohan se sitten minkä laitteen paikalle ja puretaanko Pellen talo sitten pois?
Söimme perinteisesti myös burgerit Funky Kitchenissä, mutta tällä kertaa otin ei lainkaan perinteisesti vegaanisen Wegan-burgerin.
Hampurilaisessani oli täytteenä falafelpihvi, jääsalaattia, avocadosalsaa, karamellisoitua sipulia ja jonkinlainen vegaaninen majoneesin korvike. Pihvi oli itse asiassa oikein hyvä ja täytteet mukavan runsaat, ja kokonaisuudelle annan professionaalin arvosanan ”ihan jees”. Sitä en tosin ihan ymmärrä, miten vegaanius liitty gluteenittomuuteen, sillä Weganin hampurilaissämpylä oli gluteeniton ja tavallisen vehnäsämpylän makuun tottuneelle aika mauton.
Lapsi sai juniorilistalta tavallisen ”Purgerin”. Se oli odotusten mukainen.
Jos tyttö odottaa pääsyä uusiin laitteisiin, niin niin odotan minäkin. Hypyttimessä, Lohikäärmeessä ja Pikajunassa on jo käyty ihan riittävän monta kertaa.
Ei lintsikäyntiä ilman hattaraa. Onko mahdollista, että hattarat ovat kerta kerralta suurempia vai onko tämä vain optinen harha?
Illan hämärtyessä Valokarnevaalien valot alkoivat päästä oikeuksiinsa.
Valokarnevaalit vetävät kyllä hyvin ihmisiä Lintsille. Väkeä oli ihan näin arki-iltanakin kuin kesäkaudella, ja laitteisiin sai jopa jonottaa.
Linnunrata Extran jono oli liki puoli tuntia, mutta tyttö arvioi, että se oli kyllä sen jonotuksen arvoinen. Tällä kertaa katsoimme kauhuteemaisen Halloween-elokuvan, joka ei ollut liian pelottava 6-v:llekään. Edellisellä kerralla näkemämme Wingsuit oli kuitenkin mielestäni kivempi.
Tämä siis tästä kaudesta, ja palataanhan hyrriin ja kieputtimiin taas ensi kesänä.
Ja sitten luvassa ovat Vuoristorata, Mustekala, Poppis, Hurjakuru, Kehrä, Salama, Tulireki ja Viikinkilaiva! (Ja isi menee tietty Taigaan.)
