Kesän odotetuimmat juhlat järjestettiin lauantaina puutarhamökillämme. Vietimme Rouvan kanssa yhteisiä 80-vuotisjuhliamme, ja pitkän harkinnan jälkeen juhlat siirrettiin kotoamme Herttoniemeen. Nyt voi sanoa, että päätös oli aivan täydellisen loistava.
Vielä lauantaina sää yritti hieman säikäyttää: kun olin asettelemassa pöytiä ja tunnelmavaloja paikoilleen vain muutama tunti ennen juhlien alkua, taivaalle kerääntyi hyvin synkkiä pilviä ja ne heittivät hieman vettäkin. Ilmatieteenlaitos lupaili sadekuuroja koko iltapäiväksi ja illaksi, joten varauduimme jo henkisesti siihen, että viettäisimme osan illasta mökin sisätiloissa. Onneksi se oli sentään raivattu ja siivottu sellaiseen kuntoon, että sinne olisi mahtunut ja kehdannut päästää ihmisiä sateensuojaan.
Lopulta juhlien aikaan taivaalta ei tullut pisaraakaan vettä, ja puolipilvinen sää oli mitä mainioin juhlille.
Päädyin tilaamaan juhliin vuokrapöydät ja -penkit, ja Rouva asetteli niille pellavalakanoita liinoiksi.
Kiinnitin pöytien päälle ristiin Clas Ohlsonin aurinkokennolla latautuvat ledivalosarjat. Sarjoja oli neljä, ja jotta ne ylettyisivät omenapuusta toiseen, solmin kaksi sarjaa yhteen päistään.
Rouva poimi puutarhasta kukkia pöytiin.
Toimme kotoa lautasia, laseja ja aterimia, joita Rouva on ostanut kirpputoreilta varta vasten mökille tuotavaksi.
Pari tuntia ennen juhlien alkua saimme mökille touhuamaan Pipsa Hurmerinnan, joka vastasi juhlien ruoista. Pipsa on vaimoni tuttu työhommien kautta, ja olenhan itsekin ollut hänen ja Meri-Tuuli Väntsin haastateltavana Radio Helsingin Ruokatunnissa.
Valitsimme pitopöytään kasvisruokia. Näin ei tarvinnut tehdä useita versioita eri ruokavalioille ja ruokien säilyvyys lämpimällä verannalla oli myös parempi lihaan ja kalaan verratuna. Lasken nyt myös burratan ja säilötyt sitruunat kasvisruoaksi.
Burratan lisäksi Pipsa loihti pöytään fenkolisalaattia, pinaatti-hernesalaattia ja sinappivinegrettiä.
Varsinainen pääruoka oli tomaatti-vuohenjuusto-quiche ja perunasalaatti salsa verdellä. Ah, miten olikin hyvää.
Kylläpä helpotti juhlien järjestämistä, että ruokia ei tarvinnut laittaa itse. Oli suoraan sanoen ihan riittävästi tekemistä muutenkin, ja uunin päällä pitäminen muutenkin kuumassa asunnossamme ei olisi oikein houkutellut.
Olin jäähdyttänyt mökin jääkaapissa ja sähkökäyttöisessä kylmälaukussa valmiiksi juomia. Asetin niitä tarjolle kottikärryihin, ja hain niille kaupasta 12 kg block-jäitä. Ne riittivät hyvin pitämään juomat viileinä pitkään.
Kun vieraat sitten saapuivat, unohdinkin taas perinteisesti lähes tyystin valokuvien ottamisen.
Ruoka maistui, vieraat ihastelivat kuorossa sekä mökkiä että puutarhaa, ja oli kaikin puolin leppoisaa ja hauskaa.
Edes ampiaiset eivät häirinneet juurikaan, vaikka lehdissä on peloteltu niiden valtavasta määrästä.
Alkumaljana tarjosimme samaa tasmanialaista Jansz-kuohuviiniä, jota varaamme aina juhliin. Ruoalle valitsimme puolestaan saman italialaisen Cantina Zaccagnini – Cerasuolo D’Abruzzo -roseeviinin, johon ihastuimme viime kesänä. Raikas roseeviini sopii hyvin kesäisiin juhliin ja tämä viini puolestaan on maultaan hyvin tasapainoinen ja sopii sekä ruoan kanssa että seurustelujuomaksi.
Alkoholittomaksi juomaksi valitsin kaupan hyllystä aivan puhtaasti pullojen ulkonäön perusteella ahvenanmaalaisia Amalias-limonadeja, jotka olivat todella herkullisia ja ihastuttivat vieraat niin, että limsaa olisi saanut olla enemmänkin! Makuina oli mansikka, mustikka, raparperi-seljankukka ja sitruuna.
Ruokailun päätteeksi yllätimme vieraat lauluesityksellä lauluyhteeni, St. Notesin kanssa.
Suurin osa vieraista ei ollutkaan kuullut yhtyettä livenä, joten oli hauska päästä esittämään kavereille, mitä olemme talven ja kevään aikana harjoitelleet.
Juhlat olivat periaatteessa aikuisten juhlat, jotta vierailla ei olisi kiire lähteä nukuttamaan lapsia seitsemän aikoihin. Pyysimme kuitenkin omaa lastenhoitajaamme pyörähtämään mökillä tytön ja pojan kanssa, jotta he voisivat syödä siellä ja näkisivät myös, miten kiva juhlapaikka on.
Myöhemmin oli jälkiruoan aika, ja se oli Pipsan ja Rouvan yhteistyössä tekemä pavlova. Pipsa toi marengit, täytteet ja koristeet, ja Rouva täytti ja koristeli tortut. Aivan törkeän hyvää.
Tavallaan minulla oli mielessä, että meistä voisi Rouvan kanssa ottaa jonkin yhteiskuvankin, mutta eihän sitäkään jotenkin sitten muistanut. Onneksi juhlissa vieraillut Hanna Gullichsen sentään ymmärsi pyytää meitä poseeraamaan verannalla, ja sain häneltä muutamat yhteiskuvat muistoksi.
Illan toinen ohjelmanumero oli vuoden 1978 Madeira-pullon avaaminen. Pulloa ei ollut varsinaisesti ostettu näitä juhlia varten, vaan Rouva hankki sen jo 11 vuotta sitten omille kolmikymppisilleen. Pullo jäi avaamatta ja juoma odottamaan seuraavaa hyvää syytä avata korkki.
Nyt pääsimme siis maistamaan 40-vuotiasta Madeiraa.
Harva oli maistanut aiemmin näin vanhaa viiniä, ja eräs viineistä itseäni hieman enemmän tietävä vieraamme arvioi, että juoma oli säilynyt oikein hyvin. Hieman maussa oli havaittavissa hapettumisen merkkejä, mutta ei se missään tapauksessa etikaksi ollut mennyt ja oli erittäin juomakelpoista.
Illan hämärtyessä myös väki väheni ja tunnelmavalaistus syttyi pöytien ylle.
Rouva kantoi pöytään iltapalaksi leipää ja juustoja sekä oman kasvihuoneen tomaatteja ja kurkkuja.
Ilta jatkui pitkälle yöhön, ja poistuimme viimeisten vieraiden kanssa samalla taksilla kahden aikoihin.
Olipahan kaikin puolin onnistuneet ja hauskat juhlat ja puutarha mitä parhain paikka niiden järjestämiseen. Ja vaikka edellisenä päivänä mietinkin, että ikinä en enää järjestä mitään juhlia, niin se fiilis taas muuttui, kun kaikki meni niin hienosti. Pitäisi siis järjestää juhlia useamminkin.
Kiitos siis kaikille vieraille kaikesta! Edes sunnuntain siivoukset ja tiskaukset eivät harmittaneet lainkaan, kun lauantaista jäi niin hyvä mieli. Ja eiköhän näitä puutarhajuhlia voida järjestää hieman pienemmässä mittakaavassa jo ensi kesänä, ei siis tarvitse odottaa kymmentä vuotta seuraavia 😉
