Näin löysin aikaa liikunnalle
Suuri kysymys kaikkien huulilla on, miten ihmeessä saan pidettyä vartaloni tässä veistoksellisessa kunnossa, vaikka lempiruokaani on kaikki makea, ja olen syönyt Rouvan omenapiirakoitakin syksyn aikana yksin varmaan seitsemän.
Leikki sikseen. Olin nimittäin vielä 15 vuotta sitten hyvällä matkalla kohti hyvin epäterveellisiä elintapoja, ja keskivartaloni alkoi kasvaa uhkaavasti. Koin silloin kuitenkin kuntosaliherätyksen ja aloin nostella rautaa jopa viitenä – kuutena päivänä viikossa. Tahti tasoittui sittemmin järkevämmäksi.
Vaikka en koskaan päässytkään alusvaatemallin mittoihin, sain itseni huomattavasti parempaan kuntoon, ja nyt, lähes nelikymppisenä voin olla tyytyväinen, että olen lähes samoissa mitoissa kuin kaksikymppisenä.
Olen kuitenkin suurin piirtein tämän blogin olemassaolon ajan valitellut sitä, miten arjessa on nykyisin vaikea löytää aikaa liikunnalle. Eikä pelkästään arjessa vaan myös sen ulkopuolella. Toisen lapsen myötä aikaa kaikkeen on vielä entistäkin vähemmän.
Kävin vuosia kuntosalilla aamuisin ennen töitä kolmisen kertaa viikossa, mutta lapsen päiväkodin aloittamisen jälkeen tätä mahdollisuutta ei ole ollut. Ei myöskään töiden jälkeen.
Jos vien lapsen päiväkotiin, töissä menee viiteen, ja sen jälkeen on jo kiire kotiin syömään, ja jos taas haen hänet viiteen mennessä, töissä on oltava kasilta, enkä ole niitä ihmisiä, jotka heräävät puoli kuudelta ehtiäkseen kuntoilemaan. En halua käydä salilla arkisin töiden jälkeen siksikään, että aika lasten kanssa jää muutenkin niin lyhyeksi. (Tarkoitan siis sitä normaalia työarkea, joka alkaa taas huhtikuussa.)
Huomasin kuitenkin, että olisin ollut valmis treenaamaan iltaisin, kun lapsi on jo nukkumassa, mutta silloisella kuntosalillani oli iltatreenien suhteen huonot aukioloajat.
Kaksi vuotta sitten päätin vaihtaa kuntosalia ja liityin salille, joka on auki aina. Ja se oli loistava päätös. Kärsin kyllä käsivaivoista ja jouduin pitämään niiden ja kyynärpääleikkauksen ja siitä seuranneiden komplikaatioiden vuoksi lähes vuoden tauon saliharjoittelusta, mutta nyt päällä on kuitenkin taas hyvä flow.
Käyn salilla kaksi ja jos vaan mitenkään ehdin kolme kertaa viikossa. Treeniaika on illalla yhdeksän ja puoli yhdentoista välillä eli en joudu tinkimään ajasta lasten kanssa. Sen sijaan katson nyt vähemmän televisiota ja näpyttelen sen ajan verran vähemmän tietokonetta.
Kesällä ja syksyllä kuljin pyörällä töihin päivittäin, mistä tuli viikossa n. 100 km pyöräilyä, ja silloin pidin taukoa kuntosalista. Tarkoitukseni on nyt jatkaa salitreeniä kevääseen asti tällä tahdilla ja yrittää pyöräilysäiden tultua päästä rytmiin, jossa kävisin sekä pyörällä töissä että kahdesti viikossa salilla. Tai saas nähdä, miten pyöräilyinnostukselle käy nyt Länsimetron avautumisen myötä 🙂
Joka tapauksessa olen nyt hyvin tyytyväinen, että olen saanut liikunnan taas mahtumaan arkeeni. Olo on parempi ja energisempi, ja housutkin mahtuvat paremmin kiinni.
Jos siis sinullakin on ongelma löytää aikaa liikunnalle aamulla, päivällä tai iltapäivällä, kokeile myöhäisempää iltaa! Minulle se ainakin oli paras mahdollinen ratkaisu.
Ja se toinen vaihtoehto, täydellinen liikkumattomuus, ei ollut edes vaihtoehto.
* * *
Tämä postaus on kirjoitettu kuntosalilla lauantai-iltana, kun tyttö meni yökylään kavereille ja pääsin salille poikkeuksellisen aikaisin. Ehdin siis katsoa vielä televisiotakin!
